Category Archives: Vastuullinen liiketoiminta

Eläimille hyvä kohtelu

by

 

kuvaa klikkaamalla pääset Animalian kuntavaalisivuille

Täytin juuri SEY:n ja Animalian vaalikoneen. Neljä kysymystä koskien kouluruokailun kasvissyönnin lisäämistä, luomu- ja lähiruoan lisäämistä julkisissa hankinnoissa, löytöeläinten lakisääteisestä huolehtimisesta ja valvontaeläinlääkäreiden virkojen perustamista.

Kasvissyöntiä julkisissa ruokapalveluissa edistettäisiin henkilökunnan paremmalla perehtyneisyydellä kasvisruokien valmistamiseen. Myös tarjontaa suurkeittiöille erilaisista kasvisruoista pitää saada monipuolisemmaksi. Kasvisruoasta saa ammattitaidolla todella houkuttelevan, maukaan ja suositun vaihotehdon sen lisäksi että se on eläinten hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto.

Luomutuotannossakin on eläinten hyvinvoinnin kannalta parantamisen varaa, vaikka se asettaakin paremmat vaatimukset eläinten lajinmukaiselle ravinnolle ja olosuhteille, joissa eläimillä on mahdollisuus elää itsellen luontaista elämää. Lähituotanto ei ole minkäänlainen tae eettisestä eläintuotannosta. Lähi- ja luomutuotanto tarjoavat kuitenkin parhaita mahdollisuuksia viedä eteenpäin tuotantoeläinten parempaa kohtelua. Luomutuotantoa valvotaan tarkasti ja lähituottajiin on helpompi vaikuttaa.

Kunnan vastuulla on huolehtia eläinsuojelulakien noudattamisesta. Lain noudattamisen huonoon valvontaan pyrittiin vaikuttamaan Maa- ja metsätalousministeriössä varaamalla kunnille mahdollisuus perustaa valvontaeläinlääkäreiden virkoja. Tämän lisäksi kyllä myös muilla vianomaisilla, kuten poliisilla ja myös tuomioistuinten edustajilla tulisi olla ajantasainen tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Näin taattaisiin se, että lain henki toteutuu myös käytännössä.

Työelämän pelisäännöt

by

Mielenkiintoista keskustelua mediassa työelämästä näin kuntavaalien alla. Kunnallisella tasollahan ei päätetä suurestikaan yleisistä pelisäännöistä työelämässä kuten vanhempainvapaiden jakamisesta, sairauslomista, työntekijän etuuksista ylipäätään tai yritystuista tai yritysten toimintaa koskevista veroista. Äänestäjien huomiota taidetaan kuitenkin kalastella valtakunnan politiikan tasolla räväköillä avauksilla sairaslomaetuuksien kaventamisesta ja irtisanomismahdollisuuksien helpottamisesta.

Näin mikronaisyrittäjän näkökulmasta olisi merkittävämpiäkin asioita ajettavana. Miksi nostetaan esille asioita, joilla olisi selkeästi työntekijän asemaa heikentäviä vaikutuksia, kun rakentavampiakin ratkaisuja on tarjolla.  Esimerkiksi työnantajan lapsista aiheutuneita kustannuksia tasapuolisesti molemmille vanhemmille jakamalla autettaisiin erityisesti niitä, joiden on vaikea työllistyä ja työllistää nykytilanteessa. Vanhempainvapaat ja niistä aiheutuneet kustannukset rasittavat erityisesti matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja.

Yrittäjänä 17 vuotta toimineena tiedän, miten vaikeaa pieneen yritykseen on palkata työntekijää. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että työntekijän sairastuessa ja jäädessä kotiin joudut itse hoitamaan sairaana tai vaikka sairaan lapsen kanssa omat ja työntekijän työt kuitenkin maksaen palkan työntekijälle. Mutta olen silti hämmästynyt, että tässä hyvinvointivaltiossa tarjotaan ratkaisuksi tilanteeseen myöskin sen työntekijän aseman heikentämistä. Kyllä ennemmin pitää lähteä ratkaisemaan yrittäjän aseman parantamista ja malleja, joilla yrittäjän on helpompi palkata tarvittaessa ihmisiä töihin.

Työelämäkulttuurissa, joka perustuu epävarmuuteen ja omien etujen ajamiseen ei voi syntyä kovinkaan luovia ja rakentavia ratkaisuja. Kyllä uusi yritystoiminta tarvitsee tukeva pohjaa, miltä ponnistaa ja nykypäivän työelämä reiluja ehtoja, joiden kanssa ihmisten on hyvä tehdä töitä ja jotka ottavat huomioon monenlaiset tilanteet ja tarpeet.

Allekirjoita gmo-kannanotto!

by
Olen muotoillut tähän ajatukseni eli kannanoton rinnakkaiselolakiin, joka varsinkin nyt EUn hyväksyttyä gm-tärkkelysperunalajikkeen on tullut entistä ratkaisevampaan asemaan.
Haluatko tulla allekirjoittamaan sen kanssani?
Lähetän tämän Vihreiden eduskuntaryhmälle ja varsinkin Timo Juurikkalalle, joka on jäsenenä lakiehdotuksesta piakkoin mietinnön antavassa ympäristövaliokunnassa ja samoin Johanna Karimäelle, joka on maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Vien tämän myös vihreiden ruokapoliittiseen työryhmään, joka valmistelee vihreiden kantoja aiheesta. 
Allekirjoitukset kommentteihin alle tai suoraan minulle osoitteeseen marja.nuora(a)kolumbus.fi

Geenimuunneltujen kasvien tuloa Suomeen ei saa sallia!
Suomalaisen maataloustuotannon ehdottomia menestystekijöitä ovat puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus. Uuden rinnakkaiselolain myötä nämä menestystekijät ovat romuttumassa. Suomessa ei vielä viljellä muuntogeenisiä kasveja ja, toisin kuin monissa maissa, meillä on edelleen mahdollisuus valita maataloutemme selkärangaksi geenimuunnelluista organismeista vapaa tuotanto.
Rinnakkaiselolakiluonnoksessa lähdetään siitä, että gm-kasvien viljely on sallittava Suomessa. Maailmalla on huolestuttavaa näyttöä siitä, että geenimuunneltu aines ei pysy gm-kasveissa ja niiden viljelyaloilla vaan leviää yllättävän helposti ympäristöön. Tästä järkyttävin esimerkki on Kanadan Saskatchewanista, jossa gm-rapsi on risteytynyt tavanomaisen rypsin sekä lähisukuisten luonnonkasvien kanssa. Tästä johtuen muut viljelijät ovat vaikeuksissa ja luomurypsin tuottaminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvista riskeistä. Lakiesityksessä vaaditut suoja-alueet eivät voi käytännössä estää siitepölyn ja siementen tahatonta leviämistä. Gm-kasvit omistavat yhtiöt vakuuttavat leivämisen olevan mahdotonta, mutta uusista tapauksista saadaan jatkuvasti näyttöä.
Muuntogeenisten kasvien viljelystä ollaankin yhä enemmän huolissaan, sillä niin valtioiden kuin EUnkin viranomaiset tuntuvat olevan liian luottavaisia ja unohtavan YKn ympäristön ja kehityksen maailmankomission varovaisuusperiaatteen. Gm-organismien vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen ei tutkita kunnolla. Ei ole olemassa ainuttakaan pitkäkestoista ja riippumatonta muuntogeenisen ravinnon terveysvaikutustutkimusta, joka osoittaisi tällaisen ravinnon turvallisuuden. Sen sijaan kohua ovat herättäneet viime vuosina ilmestyneet tutkimukset, joissa on huolestuttavaa näyttöä geenimuunneltujen kasvien vakavia sairauksia, kuten immunologisia tauteja sekä syöpää, lisäävistä vaikutuksista. Tämä romuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiinsa.
Valveutuneet kansalaiset kokevat, että asiassa ei ole tärkeintä heidän turvallisuutensa, vaan gm-kasvit omistavat suuryhtiöt onnistuvat lobbaamaan omia etujaan viranomaisten ja tutkijoiden tuella vähättelemällä geenimuuntelun riskejä, vaatimalla gm-kasvien vapaata maailmakuppaa, estämällä gm-tuotteiden merkitsemistä ja edistämällä gm-viljelylle myönteistä lainsaadäntöä. Huolestuttavaa on myöskin, että tutkijapiirit ovat jakautuneet kahtia: on gm-tutkimukseen ja gm-kasvien turvallisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin hyvin myönteisesti suhtautuvien tutkijoiden joukko, jotka saavat alalta toimeentulonsa ja tutkijanmaineensa. Toisaalta on yhä enemmän huolestuneita tutkijoita, joista osa on sanoutunut irti edellä mainitusta ryhmästä ja ryhtynyt puhumaan suunsa puhtaaksi niistä riskeitä ja vaaroista, joita itse alalla ei haluta tunnustaa rahoittavien suuryritysten painostuksesta.
Päättäjien on todella aika nähdä, että kyseessä on kansalaisdemokratia. Ihmisillä on oikeus päättää, miten heidän ruokansa tuotetaan. Jos yleinen mielipide vastustaa geenimuunneltujen tuotteiden markkinoille tuloa ja kansalaiset ovat huolestuneita näiden tuotteiden turvallisuudesta, on päättäjien tehtävänä pitää huolta, että asiaa selvitetään riittävästi ja löytyy kiistatonta ja kansalaisia tyydyttävää näyttöä, ennen kuin viljelyn sallimisesta päätetään. Nyt annetaan sellaisten peruuttamattoimien vahinkojen kuin gm-aineksen luontoon ja ruokakasveihin leiviämisen mahdollisuus ja korvausvastuuseen laitetaan lakiehdotuksen mukaan vielä valtio eli kansalaiset. Tämä ei ole kansalaisten etujen ajamista. Päättäjinä eivät saa olla kaupalliset yhtiöt tai asiaan vihkiytyneet tiedemiehet. Tässä liiketoiminnassa kansalaisia ei ole saatu vakuuttuneiksi, että yhtiöt tai tutkijat toimisivat läpinäkyvästi ja vastuullisesti, pyrkisivät riittävään varovaisuusperiaatteiden noudattamiseen, takaisivat turvallisuuden ja todella kantaisivat yhteiskuntavastuunsa. Näistä syistä gm-kasvien viljelyä ja niiden kauppaa ei tulisi sallia Suomessa.

Luomu, ilmasto, ympäristöystävällisyys ja ruokaturvallisuus

by

Jatkuvasti kuulen siitä, miten luomu on kiva asia, mutta ihmiskunta on niin suurten haasteiden edessä, että tällainen hauska vihrepiiperrys on unohdettava. Käyttöön on otettava oikeasti tehokkaat keinot kun kyseessä on sellaiset globaalit ongelmat kuin a) ilmastonmuutos, b) luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja suoranainen sukupuuttoaalto ja c) ravinnon riittävyys ja nälkäongelma.

Tähän keskusteluun ollaan herätty myös luomun kansainvälisessä kentässä. Luomusta ei selvästikään tiedetä tarpeeksi ja mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Helposti ajatellaan, että luomu on romanttista kaipuuta vanhaan hyvään aikaan ja suoranaista kehityksen ja varsinkin teknologian kieltämistä. Meillä Suomessa sana luomu eli luonnonmukainen viljely ruokkii tätä mielikuvaa tehokkaasti. Euroopassa käytetään termejä ekologinen ja biologinen viljely, mikä kertoo vähän modernimmasta imagosta, jossa eletään ajan hermolla ja jolla on myös tieteellinen taustansa. Maailmanlaajuisesti lanseeratuin termi on kuitenkin englannin kielinen organic tai ogranics eli orgaaninen tuotantotapa. Se tuo mukaan ajatuksen luonnon elävistä prosesseista ja myös edistyksestä.

Meillä on siis monta suurta, jopa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaa ongelmaa ratkaistavana. Keskustelussa näiden ongelmien ratkaisemisesta itseäni häiritsee tosi pahasti jonkinasteinen yksisilmäisyys. Tällä tarkoitan ajattelutapaa, jossa otetaan ongelma, yleensä vain yksi, etsitään siihen tehokkain mahdollinen ratkaisutapa, jossa tukeudutaan erityisesti joihinkin tiedeseksikkäisiin aloihin kuten geeniteknologiaan. Sitten ollaankin tilanteessa, että meillä on joukko erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka eivät muodosta mitään järkevää kokonaisuutta. Yksi ratkaisee yhden ongelman, toinen toisen, mutta keskenään ne voivat olla rankoissakin ristiriidoissa ja yhteen sovittamattomia. Mutta luomu – siinä on vastaus kaikkiin näihin ongelmiin!

Otetaan ensin ruoan riittävyys ja nälkä. FAOssa ollaan lähdetty edistämään luonnonmukaisten menetelmien viemistä kehitysmaihin, koska se on tehokkain tapa auttaa juuri köyhimpiä. Luomuviljelijä on riippumaton kalliista ostettavista tuotantopanoksista ja viljely perustuu monimuotoiseen tuotantoon juuri viljelijän omaan tarpeeseen. Tutkimusten mukaan luomuviljelyllä satotasoja saadaan jopa moninkertaistettua, erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa se on selvästi tehokkain keino tuottavuuden parantamiseen. On myös ymmärretty, että nälkäongelma ei ole teknisesti viljelyä tehostamalla ratkaistavissa, avainasemassa on kehitysmaiden maaseudun köyhien ihmisten mahdollisuuksien parantaminen. Luomuviljely on heille mahdollisuus riippumattomuuteen ulkopuolisesta avusta ja köyhyyttä ruokkivista talousrakenteista.

Ilmastokriisiä vastaan taistellessa luomun teeseinä ovat ensinnäkin hiilidioksidipäästöjen estäminen:
1) Keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus ja kuljetus vaatii huomattavasti fossiilisia polttoaineita. Keinolannoitteiden käyttö myös estää maaperän hiilidioksidin sidontaa ja toisaalta luomun alhaisempi nitraatin käyttö alentaa typpioksidipäästöjä.
2) Viimeaikaiset tutkimukset ovat herättäneet mielenkiintoa peltojen humuskerrokseen varastoituvaan hiilidioksiidiin. Luomuviljelyssä maaperän elävä humuskerros kasvaa jatkuvasti ja se toimiikin massiivisena ilman hiilidioksidin kerääjänä.
3) Luomuun oleellisena osana kuuluva viljelykierto takaa, että pellot ovat enemmän kasvillisuuden peittäminä, mikä estää kasvihuonekaasujen vapautumista.
4) Luomuviljelyssä eläintuotanto on yhdistetty viljelyyn ja tapahtuu samalla tilalla tai tiivissä yhteistyössä viljely- ja karjatilojen kesken. Tämä takaa sen, että luomueläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin tavanomaisessa ja varsinkin tehotuotannossa. Tehomaatalous ja halpa lihantuotanto aiheuttavat tällä hetkellä sademetsien tuhoamista rehuntuotannon tieltä. Erityisesti sika ja kana vaativat ravinnokseen ihmisillekin kelpaavaa ruokaa, viljaa ja soijaa. Luomutuotanto perustuu kasvien viljelyyn yhdistettyyn nautakarjan pitoon. Eläimet saavat suurimman osan ravinnostaan laitumista, jotka viihtyvät sellaisillakin alueilla, joilla ei voi kasvattaa ruokaa. Nurmet ja karjanlanta myös ovat oleellisena tekijänä maaperän humuskerroksen kasvattamisessa, millä siis on erityisen suuri hiilidioksidin sitomiskyky! Luomuliha myös tuotetaan hyvin eettisesti ja määrät ovat pienempiä. Näin lihan hinta pysyy riittävän korkeana eikä sitä kuluteta liikaa.
5) Luomussa myös kannustetaan lähiruoka-ajatteluun, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja varmistaa ruokaturvallisuutta, laatua ja saatavuutta.

Tämän lisäksi vielä luomulla on monia etuja sopeuduttaessa ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin erityisesti siitä eniten kärvisien kehitysmaiden ja köyhine kannalta:
1) Maaperän korkea humuspitoisuus ehkäisee eroosiota ja palauttaa maan hedelmällisyyttä. Humus on tehokas veden sitoja ja siten ehkäisee kuivuuden ja tulvien aiheuttamia vahinkoja.
2) Maaperän hedelmällisyys, viljelykierto ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet perinteiset lajikkeet tekevät kasveista hyvin elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä, ne kestävät ympäristön kuormitusta.
3) Luomussa harjoitetaan maailmanlaajuisesti hyvin merkittävässä määrin maatalousgeneettistä monimuotoisuutta. Suositaan paikallisia lajikkeita ja viljellään niitä jatkuvasti niin, että ne sopeutuvat ympäristön muuttumiseen.
4) Myös maataloustieteessa monimuotoisuuteen perustuva tuotantotapa ja siihen perustuvat uudet ratkaisut pystyvät vastaamaan huomattavasti paremmin erilaisiin ympäristö- ja talousmuutoksiin ja vähentämään riskejä.
5) Luomussa otetaan vakavasti pientuottajien ja erityisesti alkuperäiskansojen ikivanhaa perimätietoa, josta voi ammentaa vuosisatojen saatossa kertynyttä kokemuksen tuomaa viisautta. Hyvin merkittävä osa näistä pientuottajista on naisia ja heidän merkittävä roolinsa  koko ruokaketjussa tuottajina, kuluttajina ja äiteinä  tunnustetaan.

Ja luomuhan tunnetusti maatalouden monimuotoisuuden lisäksi suosii myös luonnonmonimuotoisuutta.  Luomupellonvarret kasvavat runsaasti enemmän erilaisia luononkasveja ja muodostavat elinympäristön monille uhanalaisille lajeille. Luomussa myös pyritään erityisesti rakentamaan monimuotoista maatalousmaisemaa ja sopeutumaan ympäröivään luontoon.

Otsikon linkistä pääset IFOAM EUgroupin sivulle, jossa lisää asiasta.

Bio Fach, Nurberg, Saksa

by

Kansainvälinen luomuväki kokoontuu joka vuosi Saksaan Nurbergiin Bio Fach- messuille. Itsekin saavuin tänne eilen. Messut saivat alkunsa kahdeksankymmentäluvun alkupuolella kahden vaihtehtoihmisen järjestäessä luomutapahtuman pienen saksalaiskylän pelloille. Nykyisin messu on myyty ammattimaisille messujärjestäjille ja se pidetään Nurbergin suuressa messukeskuksessa. Näytteilleasettajia on noin 2 500 ja niistä kaksi kolmasosaa tulee muualta kuin Saksasta. Kävijöitä on noin 46 tuhatta sadasta eri maasta.
Tänä vuonna teemana on luomu ja reilu kauppa. Kansainvälisestihän ne ovat läheisissä kytköksissä toisiinsa.

Suomen kannalta tämän vuotinen tapahtuma on mielenkiintoinen. Menestyksekkään luomumaan Tanskan johdolla messuilla on ensimmäistä kertaa messuosasto pohjoismaisella yhteistyöllä. Osastoa kruunaa Ny nordisk mat – messukeittiö, jossa kokit Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista esittelevät pohjoismaisen keittiön hienouksia.
Kuvassa Suomalainen kokki Kim Palhus työn touhussa.

Messut ovat myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonaan suljettu suurelta yleisöltä, sisään pääsevät siis vain alan ammattilaiset. Ohjelmassa on erilaisia seminaareja ja luentoja. Pikaisella vilkaisulla päivän puheenaihe näyttäisi olevan luomun ilmastoystävällisyys ja erilaiset siihen liittyvät merkinnät tuotteissa. Asiasta lisää myöhemmin, kunhan pääsen kuulemaan, mitä alan guruilla on sanottavanaan.

Eläinten hyvinvoinnista

by

Aloittelen juuri Vihreiden eläinpoliittisessa työryhmässä. Tuotantoeläinten tilanne olikin tapetilla ennen joulua, kun Oikeutta eläimille julkaisi uusia salaa sikaloissa kuvattuja videoita. Ilokseni totesin, että media otti aktivistien viestin tosissaan ja suhtautui siihen paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Näyttää siltä, että aktivistit ovat oppineet seurustelemaan median kanssa ja osaavat käytää julkisuutta oikealla tavalla hyväkseen tuomalla lööppeihin järkevää sisältöä salarakkaiden ja lautakasojen sijaan.

Itse olen nähnyt tuon karun todellisuuden jo yli kaksikymmentä vuotta ja kieltäytynyt syömästä tehohtuotettua lihaa, erityisesti sikaa tai broileria ollenkaan. On myös ahdistavaa lukea kaupassa kananmunapaketin kyljestä ”onnellisen kanan munia”, kun tietää, missä olosuhteissa ne lattiakanatkin elävät. Siksi olen tehnyt kaikilla ruumiin ja sieluni voimilla työtä luomuviljelyn ja eettisen eläintuotannon eteen; jotta ihmisillä olisi mahdollisuus vaikuttaa ja valita toisin.

Ihmisillä ja kotieläimillä on pitkä yhteinen historia. Itse näen maatilan ekosysteeminä, jossa kaikilla on oma paikkansa ja tärkeä merkityksensä. Oikealla luomumaatilalla tämä ymmärretään ja vaalitaan tilan biologisia prosesseja ja kunnioitetaan sen toimijoita. Tilalla eläimet ovat ”omassa elementissään” eli voivat toteuttaa lajinsa mukaista elämää. Maatila on näiden eläinten luonnollinen elinympäristö, niillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä ilman ihmisen huolehtimista. Toisaalta ruoantuotanto olisi paljon vaikeampaa ilman näitä eläimiä ja tällä en tarkoita lihaa vaan maata ravitsevaa lantaa. Ihminen, eläimet, kasvit ja maa voivat muodostaa yhdessä maatilalla dynaamisen kokonaisuuden, joka tarjoaa kaikille hyvinvoinnin.
Niin, siihen on pitkä matka, että kaikki olisi luomua. Sikavideot ovat vauhdittaneet ja antaneet pontta niille toimenpiteille, jotka olisi ehdottomasti saatava hoidetuksi kuntoon. Ensimmäinen on eläinsuojelulain tulkinta ja sen noudattamisen valvonta. Nyt ministeri Anttila on laitettu selkä seinää vasten näissä asioissa. Eläinlääkärit ja eläinsuojeluvalvojat ovat pitkään kaivanneet lisää resursseja valvontaan ja tiukempaa otetta lain noudattamiseen. 

Lain kautta vaikuttaminen on vaikeaa ja hidasta puuhaa. Nyt ollaan eläinsuojelulakiakin uudistamassa, mutta pelkäänpä, että siihen ei saada niin radikaaleja muutoksia, kuin eläinten todellinen hyvinvointi vaatisi. Lakien avulla voidaan poistaa vain räikeät epäkohdat. 

Sen sijaan nopeaakin muutosta voi saada aikaan mielipidevaikuttamisella. Eläinaktivistien päämääränä on lopettaa eläinten pitäminen kokonaan ja lihan syönti. Mediajulkisuuden kautta he ovat saaneet tavallisetkin ihmiset havahtumaan siihen, millaiseen eläinten kaltoin kohteluun he osallistuvat vaatiessaan halpaa ruokaa. Itsellänikin on tuttuja, jota pitivät minua vähän vaikeana ihmisenä, kun tein periaatteillani syömisestä hankalaa, mutta videot nähtyään ymmärtävät. Luomukinkkujen kysynnän kasvu joulun alla kertoo ihmisten halusta tehdä oikein. Siihen on annettava heille mahdollisuus.

Osinkojen verotuksesta

by


Työministeri Sinnemäki kohautti Suomen yrittäjäpiirejä ja herätti keskustelua myös Vihreissä ilmoittamalla Vihreiden kannattavan pörssiin listautumattomien yritysten osinkojen pistämistä verolle. Aikaisemmin Vihreissä on ollut puhetta yrittäjyyden kannustamisesta ja tämä lausunto tuntui pudottavan kokonaan pois pohjan edellisiltä puheilta.
Kyllähän se niin on, että julkisuuteen olisi kannattanut mennä vähän monipuolisemmalla viestillä. Sitä tulikin pian Ville Niinistön lausunnossa, johon linkki otsikossa.
Yrittäjyyden kehittämisessä on se ongelma, että yrittäjyys nähdään toisaalta riskejä ottavana suurten voittojen tavoitteluna, karrikoidusti häikäilemättömänä bisneksen tekona ja toisaalta taas yrittäjyys on joskus pakonkin edessä tapahtuvaa itsensä työllistämistä ja omaehtoista työasioiden järjestämistä. Puhutaan yrittäjäriskistä.
Nykyinen tilanne kohtele yrittäjiä ensimmäisen kategorian mukaan: riski on suuri (heikko sosiaaliturva, rahoitusjärjestelmä perustuu yrittäjäriskiin) ja toisaalta voitontekoa palkitaan. Yrittäjyys on siis houkuttelevaa, jos sinulla on ylimääräistä rahaa ja haluat sijoittaa sitä tuottavasti eli rikastua.
Nykyisessä työelämässä olisi kuitenkin enemmän tilausta toisen vaihtoehdon yrittäjyydelle. Sellaiselle yrittäjyydelle, jossa et heti joudu huomattavasti heikompaan asemaan sosiaaliturvan kannalta kuin vaikkapa oma (ehkä se ainut) työntekijäsi. Toisaalta ei myöskään tarvita tämän osinkoverovapauden kaltaisia kannustin-houkutuksia. Turvatumpi, mutta myös ehkä vähemmän rikastumisen mahdollisuuksia tarjoava, riskittömämpi yrittäjyys aktivoi ihmisiä omaehtoiseen työllistymiseen ja rakentaa työelämää, joka muodostuu itsestään vastuun ottavista, aktiivisista ja keskenään verkottuneista pienyrittäjistä. Olen valmis yrittäjänä maksamaan enemmän veroja, jos vastineeksi yrittämisen riskit vähenevät. Uskon, että tällaisella politiikalla saadaan enemmän vastuuntuntoista, innovatiivista ja työllisyyttä parantavaa yritystoimintaa.