Category Archives: Lähidemokratia

Puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa

by

Tarvitsemme hyötypuurarhoja puutarhakaupunkiin! Vallataan siis sopivat maa-alueet puutarhakäyttöön, tehdään kaupungistamme asukasystävällisempi, hiilivapaampi ja vähemmän riipuvainen öljystä. Tuottamalla itse  monipuolista ja terveellistä ruokaa, säästämme luonnonvaroja ja tuemme luonnon monimuotoisuutta lähiympäristössämme.

Erityisesti Aasian suurissa kaupungeissa, joissa väkitiheys on suuri ja maata vähän, näkee kaupunkiviljelyn merkityksen. Monipuolisuutta ja tuoreutta ruokavalioon saadaan takapihojen pienillä puutarhaplänteillä. Monille aasialaisille palstaviljely on välttämättömyys, meillä taas se on hyödyllinen ja terveellinen harrastus, jolla on yllättävän paljon vaituksia globaaliin kestävään kehitykseen.

Kaupunki voi parantaa palvelujaan tässä ja tukea asukkaiden oma-aloitteista viljelytoimintaa järjestämällä neuvontaa ja tarjoamalla tukea ja opastusta palstojen perustamiseen.

Lisäksi julkiset ruokapalvelut pitää saada kestävälle pohjalle!

Ruoantuotantomme on vastattava globaaleihin kestävyyden haasteisiin alkaen omalta ruokalautaselta. Ei jäädä odottamaan, milloin kestävästi tuotettua ruokaa tarjotaan meille, vaan kehitetään itse uusia mahdollisuuksia käyttää lähellä tuotettua ja luomulaatuista ruokaa. Kaupunkimme ruokapalveluilla on hyvät edellytykset olla edelläkävijä. Kasvispitoisempi ja puhtaasti tuotettu luomuruoka on hyväksi sekä ihmisille että ympäristölle eikä se välttämtättä edes maksa enempää. Tästä on esimerkkejä jo naapurimaastamme Ruotsista.

Erityisesti lapset saavat hyvästä ruoasta kunnon alun elämälleen. Tarjoamalla tuoretta aitoa ruokaa lapsillemme kouluruoan laatu paranee ja se maistuu. Hyvin ravitut lapset pystyvät keskittymään paremmin opetukseen ja jaksavat pitkiäkin koulupäiviä.

Tanskassa on jopa yhdistetty kouluruokailua opetukseen ja lapset valmistavat itse ruokansa, jolloin suhde siihen muuttuu aivan toisenlaiseksi. Myös kaupunkilaislapsille tulee tutuksi ruoan alkuperä, kun he saavat tutustua raaka-aineiden tuotantoketjuun ja alkulähteille. Arvostus ruokaa kohtaan lisääntyy ja oppilaille hahmottuu oman kulutuksen vaikutukset globaaliin elintarvikejärjestelmään.

Tasa-arvotoimikunnan tilinpäätös

by

Reilu kaksi vuotta tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana on pian takana. Olemme saaneet Espooseen TASE-projektin myötä kaupungin kaikki toimalat sisällään pitävän tasa-arvoverkoston. Ideana on, että jokaiselta toimialalta muutama kaupungin viranhaltija perehtyy toiminnalliseen tasa-arvoon eli palvelujen laatua ja parempaa kohdentamista palvelevaan tasa-arvotyöhön ja vie tätä osaamista eteenpäin omassa organisaatiossaan.

Tasa-arvoverkosto aloittelee vasta toimintaansa ja eri toimialat ovat erilaisilla voimavaroilla ja kiinnostuksella mukana. Verkoston tehtävänä on laatia toiminnallisen tasa-arvon suunnitelma eli käytännössä suunnitella, mitä toimenpiteitä oma organisaatio voi tehdä tasa-arvonäkökulman tuomiseksi valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Tasa-arvoverkoston työtä ohjaa henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekoski.  Syksyn aikana verkoston jäseniä koulutetaan aluksi sukupuolivaikutusten arviointiin ja lisäksi vielä sukupuolivaikutusten arvioinnin kouluttajiksi omiin organisaatioihinsa.

Se, miten hyvin toiminnallisen tasa-arvon tarkastelu juurtuu kaupungin päätöksentekoon ja sen valmisteluun riippuu toisaalta kiinnostuksesta asiaan toimihenkilöpuolella ja toisaalta poliittisesta tahtotilasta. Tasa-arvon näkymiselle kaupungin toiminnassa ja palveluissa on saatava toisaalta selkeitä strategisen tason tavoitteita ja linjauksia ja toisaalta tietoa, taitoa ja osaamista. Tasa-arvo ei toteudu asiaa hokemalla eikä edes julistuksia allekirjoittamalla. Asiaan on paneuduttava ja sen eteen on tehtävä työtä.

Espoon kaupunki on sitoutunut Eurooppalaisen miesten ja naisten välisen tasa-arvokirjan periaatteisiin eli viemään toiminnallisen tasa-arvon myös käytäntöön kaikkeen päätöksentekoon ja palveluiden tuottamiseen. TASE-projektissa tätä työtä saatettiin alkuun. Silti paljon on vielä tapahduttava, jotta tasa-arvotarkastelu on arkipäivää ja rutiinia.

Pesti Tasa-arvotoimikunnassa

by

31.5. Espoon kaupunginhallitus nimesi minut Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi. Yllättäen huomaan olevani mukana kunnallispolitiikassa, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen kiinnostukseni kohde. Sen sijaan tasa-arvoasiat ovat aina olleet.

Kiitän lämpimasti Espoon Vihreitä, jotka valitsivat minut tehtävään näinkin lyhyellä poliittisella kokemuksella. Olenhan ollut mukana toiminnassa vasta toista vuotta. Paneudun tehtävään suurella innostuksella ja mielenkiinnolla. Hienoa päästä hoitamaan tasa-arvoasioita käytännössä.

Vaikka olenkin poliittisena toimijana Vihreiden Naisten riveissä, olen usein pohtinut suhdettani feminismiin. Opinnoissani perehdyin feminismin historiaan ja teorioihin erityisesti tieteenfilosofisessa kontekstissa. Viimeksi toukokuun alussa luin kirjan ”Osaako nainen ajatella”, joka innosti valtavasti. Ehkä feminismi on itselleni jollakin tapaa terapiaa ja innoituksen lähde. Feministisen kirjallisuuden ja keskustelun kautta avautuu uusia mahdollisuuksia hahmottaa itseään ihmisenä ja saada selityksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Samalla toivotan läpimästi tervetulleeksi miespoliittisen keskustelun ja Vihreän miesliikkeen. Myös feministiselle liikkeelle on terveellistä tutustua uuteen sukupuolitutkimukseen ja miesnäkökulmaan. Toivonkin miesliikkeen tuovan uusia raikkaita tuulia poliittiseen tasa-arvokeskusteluun. Esimerkiksi vasta valmistuneessa Vihreiden miesten poliittisessa ohjelmassa on mielestäni tuotu esiin tärkeitä asioita. En näe ohjelmassa myöskään ristiriitaa naisliikkeen tavoitteiden kanssa. Toivonkin siis antoisaa, avartavaa ja hedelmällistä vuoropuhelua!

Tasa-arvo ei ole koskaan merkinnyt minulle pelkästään mies-nais -kysymyksenasetteluja ja varsinkin vierastan vastakkainasetteluja. Koen hyvin läheiseksi kaikenlaisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Erityisesti haluan tehdä työtä sen eteen, että vaikkapa etnisten, sukupuolisten tai vammaisuuteen perustuvien vähemmistöjen ääni tulee kuuluviin. Kaikilla on hyvä olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa myös erilaisuus hyväksytään ja otetaan huomioon.

Olen pyrkinyt näkemään erilaisuuden voimavarana kaikessa ja kaikkialla. Jos pystymme tarjoamaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet, on meillä myös mahdollisuus saada hyvin monenlaisten yksilöiden voimavarat käyttöön. Moninaisuus on rikkaus, jota meillä ei edes ole varaa jättää hyödyntämättä. Huomaan viihtyväni erityisen hyvin sellaisessa yhteisössä, jossa on mukana hyvinkin monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat yhteisöön omia itselleni tuntemattomia tapoja elää ja olla tässä maailmassa. Silloin koen eläväni rikasta elämää.

Uuden tehtäväni myötä pääsen käytännön hommiin. Erityisesti olen kiinnostunut tutustumaan erilaisten aiheeseen liittyvien tahojen toimintaan ja luomaan toimiva suhteita eri tahojen välille. Jonkin aikaa menee toimenkuvan ja työskentely-ympäristön hahmottamiseen. Tapaankin mielelläni tahoja ja ihmisiä, joiden toiminta liittyy tasa-arvokysymyksiin. Toivon myös voivani omalta osaltani tuoda jotain uutta tasa-arvotoimikunnan toimintaan.

Tässäkin asiassa yhteistyö on voimaa, luodaan tuleville sukupolville tasa-arvoisempi maailma, kuin minkä itse aikanaan saimme.

Menestyvät maahanmuuttajanaiset -kiertue Espoossa

by

Espoon Vihreät Naiset järjesti viime tiistaina lämminhenkisen ja viihtyisän keskustelutilaisuuden Entressen kirjaston Sinisessä huoneessa. Aiheena oli Menestyvät maahanmuuttajanaiset- menestys alkaa arjesta. Vieraanamme oli joukko maahanmuuttajataustaisia naisia, jotka kertoivat elämästään Suomessa. Yksi toimi koulunkäyntiavustajana ja haaveli jatkokoulutuksesta, toinen oli opiskellut ammattitutkinnon pienen vauvan kanssa käyden samalla iltaisin töissä. Ystävykset Asiasta ja Afrikasta kannustivat toisiaan yrittäjinä.  Me suomalaiset kuuntelimme näiden naisten tarinoita hämmästyneinä ja täynnä kunnioitusta siitä sitkeydestä  ja niistä elämäntaidoista, joilla nämä naiset olivat päässeet eteenpäin elämässään.

Espoon vieraskielisten osuus on kaksinkertaistunut vuosikymmenessä nejästä prosentista kahdeksaan prosenttiin. Suuryhtiömme houkuttelevat yhä enemmän osaavaa työvoimaa muista maista ja ennusteena onkin, että vuonna 2030 vieraskielisten osuus on jo viisitoista prosenttia.

Sen sijaan, että alkaisimme pelätä maahanmuuttajien tuomia ongelmia, voimme nähdä monikulttuurisuuden mahtavana voimavarana! Myös Espoon monikulttuurisuusohjelmassa on osuvasti huomattu että ”monikulttuurisuus on maailman kilpailukykyisimpien alueiden menestyksen keskeinen osatekijä”. Sehän tiedetään jo yritysmaailmassakin, että sopivalla tavalla yhteensaatettuna moninaisuus synnyttää ennen näkemätöntä ideoiden ja toimintatapojen rikkautta, auttaa näkemään asioita uudessa valossa ja vie eteenpäin innovatiivisella tavalla.

Vaalikaamme siis täällä Espoossa monikulttuurisuutta ja antakaamme sille tilaa. Ihmiset erilaisista kulttuureista rikastuttavat espoolaista arkea ja auttavat Espoota kukoistamaan. Kun kaupungissamme on monikulttuurisuudelle myönteinen ja kannustava ilmapiiri tänne on hyvä asettua asumaan ja täällä viihtyy, kotoutuminen helpottuu ja ongelmia syntyy vähemmän.

Itse suorastaan nautin Espoon keskuksen monikulttuurisesta ilmapiiristä. Jos alan kaivata Pariisin tai Lontoon maailmanmetropolin tunnelmaa, voin käydä aistimassa sitä Entressessä. Jaankin Said Yusufin kanssa haaveen, että saisimme Espoon keskuskeen Helsingin Glorian kaltaisen monikulttuurisuuskeskuksen. Se jos mikä olisi ongelmia ennaltaehkäisevää monikulttuurisuustyötä!

Aito monikulttuurisuus syntyy siellä, missä ihmisten kohtaamiselle ja yhdessä tekemiselle annetaan sopivat puitteet. Monikulttuurisuuskeskuksen perustana on hyödyntää eri etnisten ryhmien omaa intoa ja resursseja kotoutumisessa ja sopeutumisessa uuteen kotimaahan. Tällaisesta keskuksesta muodostuu paikka, jossa kaupungin erilaiset etniset ryhmät mukaan lukien kantaväestö voivat kohdata ja tutustua toisiinsa mukavissa taiteellisissa ja viihteellisissä merkeissä.

Kuntalaisten keskutelutilaisuus: Perheiden ja lasten turvallisuuden varmistaminen Espoossa

by

Espon Vihreät Naiset järjesti yhteistyössä Lapsen Oikeus Väkivallattomaan Elämään – LOVE -yhdistyksen kanssa kuntalaisten keskustelutilaisuuden perhe- ja lähisuhdeväkivallasta eilen illalla Laurea Ammattikorkeakoulussa. Paneelikeskustelua oli tullut seuraamaan reilu 50 henkilöä.
Tilaisuuden järjestämisellä halusimme osaltamme herättää keskustelua erittäin tärkeäksi kokemastamme aiheesta, lähisuhde- ja perheväkivallasta. Järjestelyt teimme sillä silmällä, että saisimme aikaan hedelmällistä ajatustenvaihtoa asian kanssa tekemisissä olevien tahojen kanssa ja erityisesti pyrimme saamaan tasavertaista vuoropuhelua tavallisten kansalaisten ja yhteiskunnan elinten työntekijöiden ja päättäjien välille. Yksi keskusteluilta ei pelasta maailmaa, mutta se on askel oikeaan suuntaan ja toivomme mukaan edes auttaa oikeansuuntaista kehitystä.
Seuraavassa erityiskommentit ja kiitokset illan panelisteille:
Ministeri Tuija Braxin puheenvuoroissa näkyi hänen syvällinen paneutumisensa asiaan. Hänen selkeät näkemyksensä ja painotusalueet sukupuoliseen neutraaliuteen ja heikoimman aseman turvaamiseen ovat juuri sitä politiikkaa, jota Vihreältä naisministeriltä on hienoa kuulla. Toisaalta esimerkiksi suhtautumisessa sovittelun soveltuvuuteen saimme taas näyttöä siitä, että ministeri ei harrasta pelkästään politikointia vaan paneutuu työhönsä pätevällä asiantuntemuksella ja syvällisellä perehtymisellä.
Tutkija Venla Salmen kokoama katsaus lähisuhdeväkivaltaan tutkimuksen valossa oli erinomainen pohja illan keskustelulle. Hän toi selkeästi esiin alkoholin ja huono-osaisuuden merkityksen perheväkivallan riskitekijänä. Valitettavasti hän joutui poistumaan väliajalla eikä ollut enää mukana toisen osan keskustelussa.
Lehtori Juha Kreusia saamme ensinnäkin kiittää oivallisesta yhteistyöstä tilojen järjestämisessä, kiitos! Paneelissa hän toi oivallisella tavalla esiin ristiriidan yhteiskunnan palveluprosessien ja toisaalta ihmisen elämänkulun välillä. Tätä tarkastelutapaa soisi todellakin levitettävän laajemmalle, jotta erityisesti tällaisissa ihmisen elämää koettelevissa syvissä kriiseissä yhteiskunnan apu pystysi paremmin kohtaamaan avun tarvitsijan. Erityisesti tarkastelutavalla päästään pureutumaan konflikteja aiheuttaviin riskitekijöihin ja sillä tavalla mahdollistetaan ennaltaehkäisevä työ myös lähisuhdeväkivallassa.
Kehitysjohtaja Tommi Nyström toi arvokkaalla tavalla esiin perhe- ja lähisuhdeväkivallan kokijan näkökulman. Hänen puheenvuoroistaan paistoi toisaalta läheinen ja omakohtainen kokemus työstä väkivallan kokijoiden ja sen uhkan alaisuudessa elävien arjessa. Hänelle kiitos siitä, että toi heidän äänensä paneeliimme hyvin näkemyksellisellä, perustellulla ja asiakkaitaan ymmärtävällä tavalla.
Lyömätön Linja Espoossa -toiminnan johtaja Jari Hautamäki sai paneelimme tarkastelemaan asioita uudesta näkökulmasta: lähisuhdeväkivalta koskettaa meitä kaikkia varallisuudesta ja yhteiskuntaluokasta riippumatta. Vaikka suurinta osaa perheväkivallasta selittääkin moniongelmaisuus, alkoholi ja syrjäytyminen, myös iso osa väkivallasta tapahtuu aivan tavallisissa perheissä. Hän tekee erittäin arvokasta työtä asenteiden muuttamiseksi ja avun tuomiseksi vakivallan tekijälle eli sinne, missä on varsinainen syy lähisuhde- ja perheväkivaltaan ja missä sitä voidaan ennaltaehkäistä.
Rikosylikomissario Jukka Kasken puheenvuoroista huokui se raskas kokemus, jonka pitkä ura alan rikostutkinnassa on varmasti saanut aikaan. Poliisin toimivallan rajoitteet tulivat esille useaankin otteeseen keskustelun aikana, mutta Kasken viestit yhteistyöhalusta erilaisten väkivaltatilanteissa auttavien tahojen kanssa ja ehdotukset poliisityön parantamiseksi enemmän uhreja ja myöskin tekijöitä auttavaan toimintaan olivat merkittäviä. 
Viimeiseksi lämmin kiitos lasten erityispalvelujen päällikkö Marjatta Karhuvaaralle erinomaisen asiantuntevasta ja tiukalla otteella  hoidetusta paneelin puheenjohtajuudesta. Hänen ansiostaan paneelissa keskityttiin tärkeisiin ja oleellisiin asioihin eikä keskustelu rönsyillyt muualle. Oli myös hienoa kuulla, että paneeliin tulleet yleisökysymykset käsitellään vielä lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyhojelmaa valmistelevassa työryhmässä Espoossa. 
Paneelin toteutustavassa haettiin eri osapuolten tasavertaista keskusteluyheyttä ja uusia toimintatapoja kansalaisten ja asianosaisten osallistumiseksi. Nyt yleisö ei saanut itse tilaisuudessa puheenvuoroja, mutta toivomme mukaan äänensä kuitenkin kuuluviin etukäteen ja tilaisuuden väliajalla kerättyjen kysymysten kautta. Toivomme lämpimästi, että tämänkaltainen avoimen ja keskutelevan demokratian kehittämisprosessi jatkuu edelleen. Iloksemme paneelikeskustelusta välittyi osallistujien halu myös kuunnella ja ymmärtää, ehkä keskustelusta syntyi heillekin jotain uutta viemisiksi omaan työhönsä.
Espoon Vihreissä Naisissa tämän tilaisuuden järjestäminen oli itselleni merkittävää jo siinäkin mielessä, että se on osa niitä tavoitteita, joita itselleni asetin ryhtyessäni puheenjohtajaksi. Koen tärkeäksi hyvän lapsuuden turvaamisen jokaiselle lapselle ja perheväkivallan vastainen työ, jos mikä tähtää tähän. Koen myös tehtäväksemme politiikassa avoimen ja keskustelevan demokratian edistämisen; tällainen keskustelutilaisuus toivon mukaan toimii foorumina, jossa päättäjät, viranomaiset, tutkijat ja kansalaiset voivat kohdata mahdollisimman tasavertaisina keskustelukumppaneina. Tämä tilaisuus oli vasta alkua, saimme arvokasta kokemusta, josta on hyvä kehittää edelleen. 
Keskusteluiltaa varten kerätyissä yleisökysymyksissä perättiin, mitä Espoon Vihreät Naiset aikoo tehdä asian hyväksi, toivon tässä vastanneeni tuohon kysymykseen. Väkivallan vastainen työ on meidän jokaisen asia, arasta ja häpeän kuormittamasta luonteestaan huolimatta perheväkivalta tulee ottaa esille, siitä tulee puhua avoimesti ja siihen tulee puuttua nopeasti ja vaikuttavalla tavalla.

Lempipaikkani Espoossa

by

Se on se maisema, jossa tallustelen lähes joka päivä. Asun näet Sunan reunalla, virallisesti Saarnilaaksossa, mutta en voi millään väittää asuvani laaksossa, kun asun kukkulan päällä. Tämä kukkula on Riimukallio ja sijaitsee sen espoolaisen lempipaikkani eli Finnoontien varressa sijaitsevan Södergårdin peltomaiseman reunalla. Se on se idyllinen peltomaisema ennen Sunan risteystä Finnoontiellä tultaessa etelästä kohti Espoon keskusta. Ennen kuin asuin täällä odotin joka kerta sydän sykkyrällä ajaessani kohti pohjoista, milloin tulee se ihana maalaismaisema, Espoon kaunein maisema.

Nyt koirani pitävät huolen siitä, että kierrän noiden peltojen reunoja lähes joka päivä, kelillä kuin kelillä säällä kuin säällä. Se onkin mahtavaa. Aina kun huomaan illan hämärtyvän kiiruhdan ulos ihailemaan taivaan upeita värejä peltomaiseman yllä. Joskus usva leijuu pellolla tai koko maisema on aivan sininen. Maisema yllättää minut kerta toisensa jälkeen uusilla ihmeellisillä värisävyillään.

Pellolla kävi yhtenä syksynä ruokailemassa hirviemo poikineen ja peuroja siellä näkee useinkin, jos jaksaa olla tarpeeksi aikaisin liikkeellä, pian auringon nousun jälkeen. Kun rauhallisesti vaeltaa pellon poikki, peurat odottavat hievahtamatta ja tuijottavat intensiivisesti. Yhtäkkiä ne lähtevät loikkimaan kohti metsää ja häviävät vilauksessa. Viime talvena pellolla laidunsi komea peurauros laumansa kanssa.

Pellon pientareet ja peltojen läpi kulkevan puron varret ovat täynnä pienten jyrsijöiden koloja, etenkin vesimyyriä löytyy joinakin vuosina runsaasti. Eipä siis ihme, että kettukin on sattunut samoille reiteille muutaman kerran. Koiratkin vain hölmistyneinä seurasivat, kun nuori punaturkki reippaana jolkutteli nenän edestä reilun kymmenen metrin päästä, kaikessa rauhassa.

Liikuttava kohtaaminen oli pienen valkoisen lumikon kanssa, joka pitkillä loikilla kuljetti lähes itsensä kokoista saalista suussaan kohti ojan kupeessa lojuvaa risukasaa; varmaan sillä oli pesä kasan alla. Ja entäpä ne pyrstötiaiset, jotka pyrähtivät pellon pientaren pajukossa. Lauma pieniä valkoisia sirputtajia täynnä elämän tarmoa ja intoa, hetkessä jossain muualla. Siinä tuijotin tyhjää puskaa ja tajusin vasta jälkikäteen, mitä olin nähnyt.

Vaikka yleensä pellon reunan polkuja saa kulkea aivan kaikessa rauhassa yksinään ja muita kulkijoita näkee harvoin, on tänä talvena saanut käsityksen muiden liikkujien runsaudesta. Pellot ovat peittyneet paikoin yli metrinkin paksuiseen lumeen ja tuuli on peittänyt polut yhä uudelleen piiloon. Jos liikkeelle on uskltautunut heti lumituiskun jälkeen ei vanhoista poluista ole tietoakaan, mutta jo viikossa ne on tallattu uudelleen ja kiemurtelevat kapeina väylinä pitkin maisemaa. Täällä on siis runsaasti muitakin kulkijoita! Erityisesti koirien ulkoiluttajille polut ovat pelastus: kaikki läheisen keskuspuiston kävelyreitit ovat hiihtäjien valtaamia ja koiran taluttajiin siellä suhtaudutaan penseästi.

Odotan innolla kevään tuloa maisemaani. Lumen sulaessa pellot muuttuvat kuravelliksi ja polut saattavat olla hetken kulkukelvottomia. Suuntaan silti kulkuni sinne ja yritän käyttää reittejä, jotka kulkevat kuivemmista paikoista. Milloinkahan kiurut tulevat?

Aloitus

by

Huomaan olevani korviani myöten mukana politiikassa. Siitä syystä tämä blogikin. Pelottomaan tyylini olen menossa mukaan eduskuntavaaliehdokaskilpaan.

Juurihan vuosi sitten liityin Espoon Vihreisiin Naisiin, jossa on ollut todella mukavaa olla mukana. Nyt opettelen vetämään koko yhdistystä hallituksen puheenjohtajana.
Tässä blogissa tulen kertomaan mietteitäni politiikan parissa. Jatkoa seuraa.