Category Archives: Kestävä kehitys

Eläimille hyvä kohtelu

by

 

kuvaa klikkaamalla pääset Animalian kuntavaalisivuille

Täytin juuri SEY:n ja Animalian vaalikoneen. Neljä kysymystä koskien kouluruokailun kasvissyönnin lisäämistä, luomu- ja lähiruoan lisäämistä julkisissa hankinnoissa, löytöeläinten lakisääteisestä huolehtimisesta ja valvontaeläinlääkäreiden virkojen perustamista.

Kasvissyöntiä julkisissa ruokapalveluissa edistettäisiin henkilökunnan paremmalla perehtyneisyydellä kasvisruokien valmistamiseen. Myös tarjontaa suurkeittiöille erilaisista kasvisruoista pitää saada monipuolisemmaksi. Kasvisruoasta saa ammattitaidolla todella houkuttelevan, maukaan ja suositun vaihotehdon sen lisäksi että se on eläinten hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto.

Luomutuotannossakin on eläinten hyvinvoinnin kannalta parantamisen varaa, vaikka se asettaakin paremmat vaatimukset eläinten lajinmukaiselle ravinnolle ja olosuhteille, joissa eläimillä on mahdollisuus elää itsellen luontaista elämää. Lähituotanto ei ole minkäänlainen tae eettisestä eläintuotannosta. Lähi- ja luomutuotanto tarjoavat kuitenkin parhaita mahdollisuuksia viedä eteenpäin tuotantoeläinten parempaa kohtelua. Luomutuotantoa valvotaan tarkasti ja lähituottajiin on helpompi vaikuttaa.

Kunnan vastuulla on huolehtia eläinsuojelulakien noudattamisesta. Lain noudattamisen huonoon valvontaan pyrittiin vaikuttamaan Maa- ja metsätalousministeriössä varaamalla kunnille mahdollisuus perustaa valvontaeläinlääkäreiden virkoja. Tämän lisäksi kyllä myös muilla vianomaisilla, kuten poliisilla ja myös tuomioistuinten edustajilla tulisi olla ajantasainen tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Näin taattaisiin se, että lain henki toteutuu myös käytännössä.

Puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa

by

Tarvitsemme hyötypuurarhoja puutarhakaupunkiin! Vallataan siis sopivat maa-alueet puutarhakäyttöön, tehdään kaupungistamme asukasystävällisempi, hiilivapaampi ja vähemmän riipuvainen öljystä. Tuottamalla itse  monipuolista ja terveellistä ruokaa, säästämme luonnonvaroja ja tuemme luonnon monimuotoisuutta lähiympäristössämme.

Erityisesti Aasian suurissa kaupungeissa, joissa väkitiheys on suuri ja maata vähän, näkee kaupunkiviljelyn merkityksen. Monipuolisuutta ja tuoreutta ruokavalioon saadaan takapihojen pienillä puutarhaplänteillä. Monille aasialaisille palstaviljely on välttämättömyys, meillä taas se on hyödyllinen ja terveellinen harrastus, jolla on yllättävän paljon vaituksia globaaliin kestävään kehitykseen.

Kaupunki voi parantaa palvelujaan tässä ja tukea asukkaiden oma-aloitteista viljelytoimintaa järjestämällä neuvontaa ja tarjoamalla tukea ja opastusta palstojen perustamiseen.

Lisäksi julkiset ruokapalvelut pitää saada kestävälle pohjalle!

Ruoantuotantomme on vastattava globaaleihin kestävyyden haasteisiin alkaen omalta ruokalautaselta. Ei jäädä odottamaan, milloin kestävästi tuotettua ruokaa tarjotaan meille, vaan kehitetään itse uusia mahdollisuuksia käyttää lähellä tuotettua ja luomulaatuista ruokaa. Kaupunkimme ruokapalveluilla on hyvät edellytykset olla edelläkävijä. Kasvispitoisempi ja puhtaasti tuotettu luomuruoka on hyväksi sekä ihmisille että ympäristölle eikä se välttämtättä edes maksa enempää. Tästä on esimerkkejä jo naapurimaastamme Ruotsista.

Erityisesti lapset saavat hyvästä ruoasta kunnon alun elämälleen. Tarjoamalla tuoretta aitoa ruokaa lapsillemme kouluruoan laatu paranee ja se maistuu. Hyvin ravitut lapset pystyvät keskittymään paremmin opetukseen ja jaksavat pitkiäkin koulupäiviä.

Tanskassa on jopa yhdistetty kouluruokailua opetukseen ja lapset valmistavat itse ruokansa, jolloin suhde siihen muuttuu aivan toisenlaiseksi. Myös kaupunkilaislapsille tulee tutuksi ruoan alkuperä, kun he saavat tutustua raaka-aineiden tuotantoketjuun ja alkulähteille. Arvostus ruokaa kohtaan lisääntyy ja oppilaille hahmottuu oman kulutuksen vaikutukset globaaliin elintarvikejärjestelmään.

Kukkaketoja kaupunkeihin ja teiden varsille

by

Maanantain Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa Seppo Vuokko kirjoittaa Luumäen teidenvarsien hoidosta. Sen sijaan, että teiden hiekkapenkkojen annettaisiin kasvaa luonnollisesti ketokasveja, ne ajetaan täyteen multaa ja istutetaan kalliilla nurmikoita.
Itse harmittelin samanlaista ilmiötä Espoon keskuspuiston pohjoislaidalla, jossa tehtiin uusi ulkoilupolku. Metsään raivattiin isolla kaivinkoneella kuorma-auton levyinen väylä ja vanha idyllinen kärrypolkukin täytettiin soralla. Työ tehtiin lumien aikaan ja ilmojen lämmettyä paljastunut näkymä oli lohduton. Ruman näköiseksi sotkettuja polun varsia on nyt siistitty levittämällä puistoistutusten alla käytettävää kuoriketta sotkujen päälle. Onneksi ei sentään sitä nurmea sinne laitettu. Nyt odotan sitten vuosien kulumista ja seuraan, miten mustikan varvut ja kieloryppäät tai valkovuokon kasvustot valtaavat takaisin niiltä ryöstettyä maata. Toivottavasti kuorike ei tuota suurta vastusta. Joukkoon saattaa putkahtaa joitakin mielenkiinoisia ketokasveja kuten mäkitervakkoa tai harakankelloa. Se vain harmittaa, että polun vieressä ollut luonnonvarainen niitty on tuhottu joutomaakasoilla. Siinä, missä työmiehet näkivät tyhää tilaa, minä olin ihaillut luonnonniittyä.
Seppo Vuokon tavoin olen ihmetellyt sitä, miksi kaikkialle pitää istuttaa tylsää ja kalliiksikin tulevaa nurmea. Murto-osalla niistä kustannuksista köyhään maaperään saadaan kasvamaan kaunis, luonnon monimuotoisuutta suosiva ketoniitty. Tarvitsee vain kerätä sopivia luonnonkasvien siemeniä ja kylvää ne alueelle.  Tiet puhkovat metsään aukkoja, joista valo pääsee metsän pohjalle. Näin saadaan suotuisat olosuhteet perinteiselle ketokasvustolle. Olisi tielaitokselta ja kunnilta varsinainen ekoteko siirtyä tähän ympäristöystävälliseen, halpaan ja luonnon monimuotoisuutta suosivaan rakennustapaan.
Nyt Juhannuksen alla luonto on kauneimmillaan ja niityn kukkaset kukkivat hehkuvissa väreissä. Mielelläni näkisin vaikkapa metsäkurjenpolvea, päivänkakkaraa, koiranputkea, maitohorsmaa tai kissankelloa erilaisten heinien kera monien yksitoikkoisten nurmikaistaleiden tai muualta tuoduista kukkasista tehtyjen istutusten tilalla. Nykyään tällaisia perinnemaisemia pääsee ihailemaan vain pienillä sivuteillä useampi sata kilometriä kehä kolmosen pohjosipuolella.
Samaa ajattelutapaa voi noudattaa myös omalla pihalla tai asunto-osakeyhtiön istutuksissa. Tylsät puskat voi vaihtaa luonnonkasveihin. Keväällä bongasin Ruralia-intituutin koulutuspäivän Mikkelissä luonnonkasvien käytöstä viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja luonnonhoitopelloissa. Harmitti kovasti, ettei ollut mahdollisuuutta osallistua. Täytynee Espoon Vihreiden Naisten järjestää aiheesta tilaisuus pikimmiten!

Allekirjoita gmo-kannanotto!

by
Olen muotoillut tähän ajatukseni eli kannanoton rinnakkaiselolakiin, joka varsinkin nyt EUn hyväksyttyä gm-tärkkelysperunalajikkeen on tullut entistä ratkaisevampaan asemaan.
Haluatko tulla allekirjoittamaan sen kanssani?
Lähetän tämän Vihreiden eduskuntaryhmälle ja varsinkin Timo Juurikkalalle, joka on jäsenenä lakiehdotuksesta piakkoin mietinnön antavassa ympäristövaliokunnassa ja samoin Johanna Karimäelle, joka on maa- ja metsätalousvaliokunnassa. Vien tämän myös vihreiden ruokapoliittiseen työryhmään, joka valmistelee vihreiden kantoja aiheesta. 
Allekirjoitukset kommentteihin alle tai suoraan minulle osoitteeseen marja.nuora(a)kolumbus.fi

Geenimuunneltujen kasvien tuloa Suomeen ei saa sallia!
Suomalaisen maataloustuotannon ehdottomia menestystekijöitä ovat puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus. Uuden rinnakkaiselolain myötä nämä menestystekijät ovat romuttumassa. Suomessa ei vielä viljellä muuntogeenisiä kasveja ja, toisin kuin monissa maissa, meillä on edelleen mahdollisuus valita maataloutemme selkärangaksi geenimuunnelluista organismeista vapaa tuotanto.
Rinnakkaiselolakiluonnoksessa lähdetään siitä, että gm-kasvien viljely on sallittava Suomessa. Maailmalla on huolestuttavaa näyttöä siitä, että geenimuunneltu aines ei pysy gm-kasveissa ja niiden viljelyaloilla vaan leviää yllättävän helposti ympäristöön. Tästä järkyttävin esimerkki on Kanadan Saskatchewanista, jossa gm-rapsi on risteytynyt tavanomaisen rypsin sekä lähisukuisten luonnonkasvien kanssa. Tästä johtuen muut viljelijät ovat vaikeuksissa ja luomurypsin tuottaminen on täysin mahdotonta, puhumattakaan luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvista riskeistä. Lakiesityksessä vaaditut suoja-alueet eivät voi käytännössä estää siitepölyn ja siementen tahatonta leviämistä. Gm-kasvit omistavat yhtiöt vakuuttavat leivämisen olevan mahdotonta, mutta uusista tapauksista saadaan jatkuvasti näyttöä.
Muuntogeenisten kasvien viljelystä ollaankin yhä enemmän huolissaan, sillä niin valtioiden kuin EUnkin viranomaiset tuntuvat olevan liian luottavaisia ja unohtavan YKn ympäristön ja kehityksen maailmankomission varovaisuusperiaatteen. Gm-organismien vaikutuksia ympäristöön ja ihmiseen ei tutkita kunnolla. Ei ole olemassa ainuttakaan pitkäkestoista ja riippumatonta muuntogeenisen ravinnon terveysvaikutustutkimusta, joka osoittaisi tällaisen ravinnon turvallisuuden. Sen sijaan kohua ovat herättäneet viime vuosina ilmestyneet tutkimukset, joissa on huolestuttavaa näyttöä geenimuunneltujen kasvien vakavia sairauksia, kuten immunologisia tauteja sekä syöpää, lisäävistä vaikutuksista. Tämä romuttaa kansalaisten luottamusta viranomaisiinsa.
Valveutuneet kansalaiset kokevat, että asiassa ei ole tärkeintä heidän turvallisuutensa, vaan gm-kasvit omistavat suuryhtiöt onnistuvat lobbaamaan omia etujaan viranomaisten ja tutkijoiden tuella vähättelemällä geenimuuntelun riskejä, vaatimalla gm-kasvien vapaata maailmakuppaa, estämällä gm-tuotteiden merkitsemistä ja edistämällä gm-viljelylle myönteistä lainsaadäntöä. Huolestuttavaa on myöskin, että tutkijapiirit ovat jakautuneet kahtia: on gm-tutkimukseen ja gm-kasvien turvallisuuteen ja niiden mahdollisuuksiin hyvin myönteisesti suhtautuvien tutkijoiden joukko, jotka saavat alalta toimeentulonsa ja tutkijanmaineensa. Toisaalta on yhä enemmän huolestuneita tutkijoita, joista osa on sanoutunut irti edellä mainitusta ryhmästä ja ryhtynyt puhumaan suunsa puhtaaksi niistä riskeitä ja vaaroista, joita itse alalla ei haluta tunnustaa rahoittavien suuryritysten painostuksesta.
Päättäjien on todella aika nähdä, että kyseessä on kansalaisdemokratia. Ihmisillä on oikeus päättää, miten heidän ruokansa tuotetaan. Jos yleinen mielipide vastustaa geenimuunneltujen tuotteiden markkinoille tuloa ja kansalaiset ovat huolestuneita näiden tuotteiden turvallisuudesta, on päättäjien tehtävänä pitää huolta, että asiaa selvitetään riittävästi ja löytyy kiistatonta ja kansalaisia tyydyttävää näyttöä, ennen kuin viljelyn sallimisesta päätetään. Nyt annetaan sellaisten peruuttamattoimien vahinkojen kuin gm-aineksen luontoon ja ruokakasveihin leiviämisen mahdollisuus ja korvausvastuuseen laitetaan lakiehdotuksen mukaan vielä valtio eli kansalaiset. Tämä ei ole kansalaisten etujen ajamista. Päättäjinä eivät saa olla kaupalliset yhtiöt tai asiaan vihkiytyneet tiedemiehet. Tässä liiketoiminnassa kansalaisia ei ole saatu vakuuttuneiksi, että yhtiöt tai tutkijat toimisivat läpinäkyvästi ja vastuullisesti, pyrkisivät riittävään varovaisuusperiaatteiden noudattamiseen, takaisivat turvallisuuden ja todella kantaisivat yhteiskuntavastuunsa. Näistä syistä gm-kasvien viljelyä ja niiden kauppaa ei tulisi sallia Suomessa.

Ja niin tuli geenimuuntelu

by

Saamme siis Amflora-perunan Suomeen. Tähän asti gmo onkin ollut täällä vain teoreettinen kirjainyhdistelmä. Olemme kovasti ihmetelleet sitä intoilua, jota geenimuunnelluista viljelykasveista pidetään maailmalla. Täällä Suomessahan asiat otetaan järkevästi ja ratkaistaan teknisinä kysymyksinä. Euroopan unioinissakin olemme olleet siinä porukassa, joka on ilman muuta hyväksynyt geenimuuntelun. Paitsi ihan viime aikoina, kun kannatimme sitä, että jokaisella maalla tulisi olla oikeus päättää itse siitä, hyväksytäänkö maahan gmo-viljelyä.

Meitä ei ole huolettanut yhtään, että Pohjois-Amerikassa ollaan jo huolissaan, kun kaikki rapsi on käytännössä saastunut gm-aineksella. Keski-Euroopassa ihmiset nousevat huolestuneina vastarintaan, he eivät halua gmota ruokaansa eivätkä ympäristöönsä. Mitä kiihkoilua! Mistä ihmeestä on kyse, viranomaiset ja tutkijat vakuuttavat viljelyyn ja käyttöön hyväksyttyjen kasvien olevan täysin turvallisia ja huolellisesti testattuja, mistä muka pitäsi huolestua?

Meillä on myös tulossa Eduskunnan käsittelyyn niin sanottu rinnakkaiselolaki, jossa määrätään pelisäännöt gmo-viljelylle. Meidän ei tarvitse ollenkaan olla huolestuneita gm-aineksen leviämisestä, laissa on kyllä määrätty 18 metrin suojavyöhykkeet muuhun viljelyyn, luomuun 30 metrin. Sen yli ei varmaankaan tuuli kulje tai pölyttävät hyönteiset lennä. Sekään ei ole suomalaisille mikään ongelma, että jos nyt kävisi niin epätodennäköinen vahinko, että gm-aines pääsisikin saastuttamaan naapuruston viljelmiä, niin itse gmo-viljelijä ei olekaan siitä vastuussa vaan vahingot korvaa ystävällisesti valtio.

Tämä on todella helppo maa gm-kasvit omistaville monikansallisille yhtiöille, joille gmo-tuotanto on isoa liiketoimintaa. Meillä ei paljon kuulla soraääniä edes tieteen piiristä, mitä nyt yksi solubiologi, Liisa Kuusipalo,  yrittää taistella kaikkia gm-tutkijoita vastaan. Näissä tutkijapiireissä häntä tuskin otetaan vakavasti, onhan naurettavaa väittää, että gm-aines säilyisi maaperässä ja leviäisi luontoon tai siirtyisi eläinten rehusta lihaan ja siten ihmisten ruokaan.

Huuhaata taitaa olla sekin, että maailmalta löytyy tutkijoita, jotka ovat irtisanoutunueet gm-tutkimuksesta ja varoittavat nykyisin siitä meiningistä, jota monikansallisten yhtiöiden lobbauksen ja painostuksen seurakusena alalla harrastetaan. Gmo-viljelyn vaikutuksista ympäristöön ei ole mitään kunnollisia tutkimuksia, koska riskit on arvioitu niin vähäisiksi, että tutkimuksia ei tarvitse tehdä. Myöskään sitä ei tarvitse tutkia kovin syvällisesti, mitä vaikutuksia gm-aineksella on ihmiseen, tosin Raskasta löytyy viime vuodelta yksi riippumaton tutkimus ja siinä tulokset ovat huolesuttavia, EUssa hyväksytty maissi näyttää olevan eläinkokeiden perusteella terveydelle vaarallista.

Meillä luotetaan viranomaisiin, hehän toimivat kansan parhaaksi. Saksassa taas jopa tutkijat arvoivat Efsan hyväksyvän gm-kasveja heikoilla perusteilla, gm-firmojen omien tutkimustulosten perusteella. Yhdysvalloille eurooppalaisten nuiva suhtautuminen gm-tuotteisiin on vain epäreilu kaupan este, ei itsemääräämis- tai turvallisuuskysymys. Suomellahan onkin mitä parhaat mahdollisuudet gm-viljelyn luvattuna maana sellaisten maiden kuin Yhdysvallat, Kanada, Argentina, Brasilia, Kiina ja Intia rinnalla. Saadaan oikein hyvä säväys gm-perimää luontomme monimuotoisuuteenkin!

Luomu, ilmasto, ympäristöystävällisyys ja ruokaturvallisuus

by

Jatkuvasti kuulen siitä, miten luomu on kiva asia, mutta ihmiskunta on niin suurten haasteiden edessä, että tällainen hauska vihrepiiperrys on unohdettava. Käyttöön on otettava oikeasti tehokkaat keinot kun kyseessä on sellaiset globaalit ongelmat kuin a) ilmastonmuutos, b) luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja suoranainen sukupuuttoaalto ja c) ravinnon riittävyys ja nälkäongelma.

Tähän keskusteluun ollaan herätty myös luomun kansainvälisessä kentässä. Luomusta ei selvästikään tiedetä tarpeeksi ja mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Helposti ajatellaan, että luomu on romanttista kaipuuta vanhaan hyvään aikaan ja suoranaista kehityksen ja varsinkin teknologian kieltämistä. Meillä Suomessa sana luomu eli luonnonmukainen viljely ruokkii tätä mielikuvaa tehokkaasti. Euroopassa käytetään termejä ekologinen ja biologinen viljely, mikä kertoo vähän modernimmasta imagosta, jossa eletään ajan hermolla ja jolla on myös tieteellinen taustansa. Maailmanlaajuisesti lanseeratuin termi on kuitenkin englannin kielinen organic tai ogranics eli orgaaninen tuotantotapa. Se tuo mukaan ajatuksen luonnon elävistä prosesseista ja myös edistyksestä.

Meillä on siis monta suurta, jopa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaa ongelmaa ratkaistavana. Keskustelussa näiden ongelmien ratkaisemisesta itseäni häiritsee tosi pahasti jonkinasteinen yksisilmäisyys. Tällä tarkoitan ajattelutapaa, jossa otetaan ongelma, yleensä vain yksi, etsitään siihen tehokkain mahdollinen ratkaisutapa, jossa tukeudutaan erityisesti joihinkin tiedeseksikkäisiin aloihin kuten geeniteknologiaan. Sitten ollaankin tilanteessa, että meillä on joukko erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka eivät muodosta mitään järkevää kokonaisuutta. Yksi ratkaisee yhden ongelman, toinen toisen, mutta keskenään ne voivat olla rankoissakin ristiriidoissa ja yhteen sovittamattomia. Mutta luomu – siinä on vastaus kaikkiin näihin ongelmiin!

Otetaan ensin ruoan riittävyys ja nälkä. FAOssa ollaan lähdetty edistämään luonnonmukaisten menetelmien viemistä kehitysmaihin, koska se on tehokkain tapa auttaa juuri köyhimpiä. Luomuviljelijä on riippumaton kalliista ostettavista tuotantopanoksista ja viljely perustuu monimuotoiseen tuotantoon juuri viljelijän omaan tarpeeseen. Tutkimusten mukaan luomuviljelyllä satotasoja saadaan jopa moninkertaistettua, erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa se on selvästi tehokkain keino tuottavuuden parantamiseen. On myös ymmärretty, että nälkäongelma ei ole teknisesti viljelyä tehostamalla ratkaistavissa, avainasemassa on kehitysmaiden maaseudun köyhien ihmisten mahdollisuuksien parantaminen. Luomuviljely on heille mahdollisuus riippumattomuuteen ulkopuolisesta avusta ja köyhyyttä ruokkivista talousrakenteista.

Ilmastokriisiä vastaan taistellessa luomun teeseinä ovat ensinnäkin hiilidioksidipäästöjen estäminen:
1) Keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus ja kuljetus vaatii huomattavasti fossiilisia polttoaineita. Keinolannoitteiden käyttö myös estää maaperän hiilidioksidin sidontaa ja toisaalta luomun alhaisempi nitraatin käyttö alentaa typpioksidipäästöjä.
2) Viimeaikaiset tutkimukset ovat herättäneet mielenkiintoa peltojen humuskerrokseen varastoituvaan hiilidioksiidiin. Luomuviljelyssä maaperän elävä humuskerros kasvaa jatkuvasti ja se toimiikin massiivisena ilman hiilidioksidin kerääjänä.
3) Luomuun oleellisena osana kuuluva viljelykierto takaa, että pellot ovat enemmän kasvillisuuden peittäminä, mikä estää kasvihuonekaasujen vapautumista.
4) Luomuviljelyssä eläintuotanto on yhdistetty viljelyyn ja tapahtuu samalla tilalla tai tiivissä yhteistyössä viljely- ja karjatilojen kesken. Tämä takaa sen, että luomueläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin tavanomaisessa ja varsinkin tehotuotannossa. Tehomaatalous ja halpa lihantuotanto aiheuttavat tällä hetkellä sademetsien tuhoamista rehuntuotannon tieltä. Erityisesti sika ja kana vaativat ravinnokseen ihmisillekin kelpaavaa ruokaa, viljaa ja soijaa. Luomutuotanto perustuu kasvien viljelyyn yhdistettyyn nautakarjan pitoon. Eläimet saavat suurimman osan ravinnostaan laitumista, jotka viihtyvät sellaisillakin alueilla, joilla ei voi kasvattaa ruokaa. Nurmet ja karjanlanta myös ovat oleellisena tekijänä maaperän humuskerroksen kasvattamisessa, millä siis on erityisen suuri hiilidioksidin sitomiskyky! Luomuliha myös tuotetaan hyvin eettisesti ja määrät ovat pienempiä. Näin lihan hinta pysyy riittävän korkeana eikä sitä kuluteta liikaa.
5) Luomussa myös kannustetaan lähiruoka-ajatteluun, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja varmistaa ruokaturvallisuutta, laatua ja saatavuutta.

Tämän lisäksi vielä luomulla on monia etuja sopeuduttaessa ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin erityisesti siitä eniten kärvisien kehitysmaiden ja köyhine kannalta:
1) Maaperän korkea humuspitoisuus ehkäisee eroosiota ja palauttaa maan hedelmällisyyttä. Humus on tehokas veden sitoja ja siten ehkäisee kuivuuden ja tulvien aiheuttamia vahinkoja.
2) Maaperän hedelmällisyys, viljelykierto ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet perinteiset lajikkeet tekevät kasveista hyvin elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä, ne kestävät ympäristön kuormitusta.
3) Luomussa harjoitetaan maailmanlaajuisesti hyvin merkittävässä määrin maatalousgeneettistä monimuotoisuutta. Suositaan paikallisia lajikkeita ja viljellään niitä jatkuvasti niin, että ne sopeutuvat ympäristön muuttumiseen.
4) Myös maataloustieteessa monimuotoisuuteen perustuva tuotantotapa ja siihen perustuvat uudet ratkaisut pystyvät vastaamaan huomattavasti paremmin erilaisiin ympäristö- ja talousmuutoksiin ja vähentämään riskejä.
5) Luomussa otetaan vakavasti pientuottajien ja erityisesti alkuperäiskansojen ikivanhaa perimätietoa, josta voi ammentaa vuosisatojen saatossa kertynyttä kokemuksen tuomaa viisautta. Hyvin merkittävä osa näistä pientuottajista on naisia ja heidän merkittävä roolinsa  koko ruokaketjussa tuottajina, kuluttajina ja äiteinä  tunnustetaan.

Ja luomuhan tunnetusti maatalouden monimuotoisuuden lisäksi suosii myös luonnonmonimuotoisuutta.  Luomupellonvarret kasvavat runsaasti enemmän erilaisia luononkasveja ja muodostavat elinympäristön monille uhanalaisille lajeille. Luomussa myös pyritään erityisesti rakentamaan monimuotoista maatalousmaisemaa ja sopeutumaan ympäröivään luontoon.

Otsikon linkistä pääset IFOAM EUgroupin sivulle, jossa lisää asiasta.

Bio Fach, Nurberg, Saksa

by

Kansainvälinen luomuväki kokoontuu joka vuosi Saksaan Nurbergiin Bio Fach- messuille. Itsekin saavuin tänne eilen. Messut saivat alkunsa kahdeksankymmentäluvun alkupuolella kahden vaihtehtoihmisen järjestäessä luomutapahtuman pienen saksalaiskylän pelloille. Nykyisin messu on myyty ammattimaisille messujärjestäjille ja se pidetään Nurbergin suuressa messukeskuksessa. Näytteilleasettajia on noin 2 500 ja niistä kaksi kolmasosaa tulee muualta kuin Saksasta. Kävijöitä on noin 46 tuhatta sadasta eri maasta.
Tänä vuonna teemana on luomu ja reilu kauppa. Kansainvälisestihän ne ovat läheisissä kytköksissä toisiinsa.

Suomen kannalta tämän vuotinen tapahtuma on mielenkiintoinen. Menestyksekkään luomumaan Tanskan johdolla messuilla on ensimmäistä kertaa messuosasto pohjoismaisella yhteistyöllä. Osastoa kruunaa Ny nordisk mat – messukeittiö, jossa kokit Suomesta, Tanskasta ja Ruotsista esittelevät pohjoismaisen keittiön hienouksia.
Kuvassa Suomalainen kokki Kim Palhus työn touhussa.

Messut ovat myös tänä vuonna ensimmäistä kertaa kokonaan suljettu suurelta yleisöltä, sisään pääsevät siis vain alan ammattilaiset. Ohjelmassa on erilaisia seminaareja ja luentoja. Pikaisella vilkaisulla päivän puheenaihe näyttäisi olevan luomun ilmastoystävällisyys ja erilaiset siihen liittyvät merkinnät tuotteissa. Asiasta lisää myöhemmin, kunhan pääsen kuulemaan, mitä alan guruilla on sanottavanaan.