Author Archives: admin

Ruoka omaan haltuun yhteistuumin

by

Globaalin ruokajärjestelmämme ongelmat vyöryvät kauppakasseihimme ja lautasillemme. Ruokamme takia rääkätään eläimiä, köyhdytetään luonnon monimuotoisuutta, rehevöitetään vesistöjä uusiutumattomilla luonnonvaroilla ja kemikalisoidaan ympääristöä. Vihreässä liikkeessä ympäri Euroopaa julistetaankin, että on muutoksen aika.

Ruokavallankumouksen 5 teesiä

1. Maataloutta ravinteita kierrättäen ilman fossiilisia polttoaineita.

2. Viljelyä elävän maaperän ja ekosysteemien ehdoilla.

3. Tuotantoa maatalouden ja luonnon monimuotoisuutta vaalien ja rikastaen.

4. Taloutta hajautetuilla ja läpinäkyvillä, ihmisen kokoisilla, rakenteilla.

5. Toimintaa ihmisiä yhdistävällä tavalla hierarkisia rakenteita murtaen.

Huolimatta huikeasta teknologian kehityksestä maailman nälkää näkevien määrä ei ole viime vuosina vähentynyt, mutta sen sijaan ruoan liiasta ja epäterveellisestä kulutuksesta johtuvat terveysongelmat vain kasvavat. Ongelmat eivät ole niinkään teknisiä vaan rakenteellisia. Päätäntävalta ruokamme tuotantotavoista ja paikoista on häipynyt isoille yhtiöille, jotka eivät tuota ympätistöystävällistä, eettistä ja terveellistä ruokaa, vaikka sitä haluaisimmekin.

Ruokasysteemimme ei ole erillinen muusta yhteiskunnasta vaan kytkeytyy suoraan aikamme ongelmiin, jotka nivoutuvat yhteen toisistaan riippuvaiseksi kokonaisuudeksi, jossa ne ruokkivat toistaan dominovaikutuksen tavoin. Kurssia ei saada muutetuksi keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan, on katsottava kokonaisuutta ja löydettävä ratkaisuja, jotka vaikuttavat mahdollisimman laajasti.

Mene keittiöön

Jos se, mistä lihasi ja luusi tulevat koostumaan, ei sinua kiinnosta, vaan jätät sen muiden huoleksi ja päätettäväksi, menetät suvereniteettisi ja joku muu päättää puolestasi. Näin julistaa Peter Bane, amerikkalainen pitkän linjan permakulturisti, ekologisen ja kestävän ruoantuotantotavan opettaja. Niinpä hän käskeekin meitä menemään keittiöihimme ja ottamaan vastuun ruoastamme.

Se on ihmisen perustavanlaatuinen velvollisuus, joka meiltä näyttää unohtuneen. Tästä seurauksena ruokamme tuottaminen on muiden käsissä ja joudumme toteuttamaan toisten etuja. Vallan menettäminen on hintana siitä helppoudesta, jolla ruoka tulee eteemme.

Ruokajärjestelmä täysremonttiin

Euroopan parlamentin Vihreät / euroopan vapaa allianssi julkaisi viime vuoden lopulla raportin Euroopan ruokaturvasta, jossa ruokajärjestelmätutkija Pablo Servigne hahmottelee ruokajärjestelmämme perusremonttia. Ruoantuotannon systeemimme tarvitsee sitkeyttä, kykyä selvitä vastassa olevista haasteista, kuten väkimäärän kasvusta maapallolla, ilmaston lämpenemisestä, maaperän eroosiosta ja monimuotoisuuden hupenemisesta.

Biologiassa puhutaan resilienssistä, jota kuvaa hyvin suomen sana sitkeys; systeemi pystyy jatkamaan toimintaansa erilaisista haasteista huolimatta, sillä on vastustuskykyä, kykyä sopeutua ja käsitellä uhkia, jopa katastrofeja. Servigne kuvailee raportissa tällaisen ruokajärjestelmän ominaisuuksia.

Paikallinen

Paikallisuus tuo ruokaturvallisuutta. Ei silti pidä tuijottaa pelkästään ruoan kulkemaa matkaa, vaan arvioida sitä, missä tapauksissa kuljettaminen on järkevää kestävällä pohjalla ja laskea mukaan kaikki, myös ympäristölle aiheutetut, kustannukset. Lisäksi fossilisten polttoaineden loppu häämöttää ja sen myötä energian hinta tulee radikaalisti nousemaan.

IAASTD-raportin mukaan nälänhädän tehokkain torjuntakeino on paikallisen pienimuotoisen tuotannon tukeminen agroekologisin menetelmin. Kun teollisuusmaatkin tuottavat itse ruokansa, paine kehitysmaiden tuottavan maaperän valtaamiseen rahakasvien viljelyyn paikallisen ruoantuotannon kustannuksella vähenee.

Monimuotoinen

Tuotannon monimuotoisuus on merkittävä vastustuskyvyn lisääjä. Monokulttuuriviljelmistä on siirryttävä sekaviljelyyn, laajennettava nykyistä massatuotannon supistamaa tuotantokasvi- ja eläinvalikoimaa ja tuotettava agroekologian ja permakulttuurin periaattein yhdistämällä erilaisia kasveja ja eläimiä monipuolisesti – paikallisia tarpeita tyydyttäen.

Näin tuotantoa ohjaavana tekijänä ei ole maailmanmarkkinoiden spekulaatiot. Tällä tavoin menetetään tehokkuudessa, joka teollisessa systeemissä on viety äärimmilleen, mutta voitetaan sitkeydessä: se turvaa paremmin paikalliset tarpeet eripuolilla maailmaa myös kriisiaikoina.

Hajautettu

Tarvitaan modulaarinen, itsenäisesti toimimaan kykenevistä yksiköistä muodostuva verkostomainen, järjestelmä, jossa päätäntävalta on hajautettua. Valta on nykyisin liian kaukana ruokajärjestelmämme hierarkian huipulla.

Poliittisessa päätöksenteossa sitä on valutettava alas alueelliselle tasolle, jotta paikallisesti pystytään muodostamaan itsenäisiä kestävästi toimivia järjestelmiä. Ylätasolle jää näiden alueellisten järjestelmien yhteensovittaminen.

Kierrättävä

Luonto tuottaa runsain mitoin monia hyödykkeitä, silti siellä ei näy jätekasoja, sillä yhden jäte on toisen resurssi, kaikki kiertää. Tämä on opittava myös ruokajärjestelmässä.

Hyvä esimerkki on fosfori, jota tuotetaan kaivoksista fossiilisten polttoaineiden avulla levitettäväksi pelloillemme, joista se kulkeutuu vesistöjä rehevöittämään. Ruoastakin se kulkeutuu vessojemme kautta jätteeksi vedenpuhdistamoille. Tätä systeemiä rakennettaessa ei vielä ymmärretty kulutuksen pitäaikaisia vaikutuksia, nyt tähän tietämättömyyteen ei voida enää vedota!

Yhteisöllinen

Vaikeista ajoista ja uuteen sopeutumisesta selvitään yhteisöllisyydellä, jossa on tilaa omille luoville ratkaisuille ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Yhteisöjen toimintakyvyn säilyttämien ja yhtenäisyys ovat oleellisia kestävyydelle.

Itseorganisoitumisen sosiaaliset edellytykset on turvattava. Tätä taustaa vasten sellaisilla ilmiöillä kuin kumppanuusmaatalous, yhteisölliset kaupunkipuutarhat ja ruokapiirit luodaan tulevaisuuden toimintamalleja.

Läpinäkyvä

Monet etenkin ruoan turvallisuuteen, terveellisyyteen ja eettisyyteen liittyvät ongelmat johtuvat nykyisen järjestelmämme salamyhkäisyydestä. Ruoantuotantoketjumme pystyy hyvin säilyttämään salaisuutensa, edes siinä mukana olevat eivät tiedä toistensa toiminnasta. Tarvitsemme yksinkertaisemmat, ihmisen kokoiset ja läpinäkyvät ruoantuotantoketjut, joiden ongelmat pystymme havaitsemaan ja joihin voimme puuttua.

Kohti aurinkomaataloutta

Maatalouden kestävyyden tavoitteesta ollaan yksimielisiä, mutta siitä miten se toteutetaan menevät mielipiteen ristiin. Tulevaisuuden kannalta haasteista keskeisemmiksi nousevat ekosysteemien tuhoutuminen ja fossiilisten polttoaineiden loppuminen. Meidän on ymmärrettävä, mitä ympäristö ja myös oma systeemimme tarvitsevat sopeutuakseen luonnon ehtoihin sen sijaan että pakotamme luonnon sopeutumaan.

Tulevaisuuden maanviljelijä ei ole pelkästään ruoan tuottaja, vaan hänen tehtävänään on myös vahinkojen korjaaminen: ekosysteemien eheyttäminen, maan puhdistaminen ja elävöittäminen, ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen ja luonnon monimuotoisuuden rikastuttaminen.

Tämä kaikki on toetutettava ilman fossiilisia polttoaineita, josta olemme nyt täysin riippuvaisia. Tulevaisuuden maatalous perustuu luontoa mukaillen auringosta saatavaan energiaan. Uusi uusiutuvaan energiaan perustuva teknologia voi olla tehokasta vaikkei olekaan teollista. Muutos on silti valtava.

Siirtyminen uuteen ei tule onnistumaan ilman rakenteellista muutosta. Nykyinen ajattelutapa, jossa kuluttaja on kuningas ja hänen tarpeensa tyydytetään, ei pysty vastaamaan haasteisiin. Kuluttaja ei ajattele järkevästi ja vastuullisesti. Vasta sitten voimme toimia biosfäärimme kanssa yhteensopivasti, kun opimme rajoittamaan ja ohjaamaan toimintaamme kollektiivisesti.

Raportti Euroopan ruokaturvasta, Euroopan parlamentin Vihreät / euroopan vapaa allianssi: Nourrir l’Europe en temps de crise – Vers des systèmes alimentaires résilients:
www.greens-efa.eu/feeding-europe-in-times-of-crisis-10585.html
IAASTD raportti:
www.unep.org/dewa/assessments/ecosystems/iaastd/tabid/105853/default.aspx

Artikkeli julkaistu Vihreä Maa-lehdessä 2/2014

Opastusta omista kanoista haaveilevalle

by

KIRJA-ARVOSTELU

Omat kanat, omat munat. Pihakanalan perustaminen
Kirsti Hassinen
Tammi
144 sivua

Moni puutarhuri haaveilee kanalasta puutarhassaan. Perinteisten kotieläinten, kissojen ja koirien, lisänä kanat kasvattavat suosiotaan niin maaseudun emäntien kuin siirtolapuutarhureidenkin keskuudessa. Kanoja saa pitää taajama-alueella eivätkä ne vie paljoa tilaakaan. Kanoihin hurahtaneet myös kehuvat kilvan, kuinka mukavaa niiden puuhailuja on seurailla.

Kanojen hyvä hoito vaatii kuitenkin tietoja ja taitoja. Maatiaismuori Kirsti Hassinen opastaa kirjassaan kokemattomammankin eläintenhoitajan kanojen maailmaan. Leppoisalla omakohtaisten kokemusten kerronnalla ja runsaalla kuvituksella koottu kirja on antoisaa luettavaa sellaiselle, joka miettii kanojen hankkimista.

Sujuvasti tutuksi tulevat kanojen ominaisuudet ja hoidontarve, tarvittavat varusteet ja viranomaismääräykset. Maatiaismuorin tarinointi antaa lukijalle tuntumaa siitä, mitä kanojen pitäminen toisaalta antaa ja toisaalta vaatii. Kanan lopettamiseenkin on varauduttava ja varsinkin kukonpoikia pistetään paistiksikin.

Näistä uteliaista kiekujista ja kaakattajista voi olla paljon iloa niin itselle kuin vaikkapa sukulaislapsille tai jopa naapureille. Tämä edellyttää kuitenkin huolellista perehtymistä hyvien olosuhteiden luomiseen ja mahdollisten ongelmatilanteiden ennaltaehkäisyyn. Hassisen kirjan lukemalla saa hyvin tuntumaa siihen, onko todella valmis hankkimaan kanoja.

Kirjassa on tietolaatikoiden ja piirrosten avulla käyty läpi oleellisia asioita, kuten kanalarakennusta, hoitorutiineja, kanan lisääntymistä ja terveyttä. Silti ainakin kokemattoman kannattaa vielä osallistua kanojen hoitoon opastavalle kurssille, jossa käytännössä harjoitellaan asioita. Kirjassa kuvataan myös erilaisia mahdollisuuksia kanojen pitoon kesäkanojen vuokraamisesta taatusti onnellisten ja vapaiden kanojen munien pienimuotoiseen tuotantoon myyntiä varten.

Kanat voi toki puutarhassaan pitää erillisessä aitauksessa, jolloin ne tuottavat munien lisäksi tuhtia lannoitetta luomupuutarhaan. Mutta oikein suunniteltuna näistä ahkerista kuopsuttelijoista voi olla enemmänkin hyötyä esimerkiksi tuhohyönteisten ja rikkaruohojen torjujana. Tästä hyvinkin osaamista ja taitoa vaativasta kanojen sisällyttämisestä osaksi puutarhanhoitoa kirjassa on vailtettavasti hyvin vähän tietoa.

Kanat voivat olla vapaasti liikkuessaan tuhoisia varsinkin hyötypuutarhassa. Miten niiden hoito pitäisi järjestää, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja vähän haittaa? Tästä Maatiaismuori olisi voinut kertoa enemmän, koska hänellä näyttäisi olevan kokemusta. Toisaalta kanojen ja muiden kotieläinten yhteiseloon hän paneutuu ansiokkaasti.

Kirjan lopussa oleva maatiaiskanakantojen esittely on kiitettävä, toivottavasti se innostaa monia puutarhureitakin näiden kantojen suojelijaksi. Tästä kanakirjasta sen sijaan olisi voinut jättää pois muiden maatiaiseläinten esittelyn.

Oma polku kanojen kanssa alkaa tukevasti lukemalla tämä kirja, jossa on myös hyvät opasteet eteenpäin kananhoitajan uralla.

Uusi vuosi uudet suunnitelmat

by

Tämän poliittisen blogin päivitys on jäänyt vähille. Siihen on oikeastaan selkeä syy. Viimeisen vuoden aikana elämäni on saanut uuden suunnan. Syksyllä 2013 lähdin tutkimaan mahdollisuuksia toteuttaa koko elämssäni ekologisempia arvoja ja löysinkin apuvälineitä esimerkiksi suunnittelumetodista nimeltä permakulttuuri. Mietin, miten voisin elää niin, että toteuttaisin myös omia tavoitteitani ja ajatuksiani. Miten kehittäisin jotain uutta ja innostavaa?

Sain myös mieheni mukaan ajatukseen, että kehittäisimme elämäntyyliämme mahdollisimman ekologiseen suuntaan. Että ei vain päiviteltäisi, miten ei ole olemassa ekologiasia vaihtoehtoja elämiseen ja olemiseen, vaan lähdettäsiin kehittämään niitä itse! Käytännössä päädyimme sitten suunnittelemaan permakulttuurin ajatusten pohjalta itsellemme pientä maatilaa, joka olisi mahdollisimman omavarainen. Pyrkimyksenämme on elää sopusoinnussa ja yhteistyössä luonnon kanssa, siitä mallia ottaen ja tuottaen itse mahdollisimman paljon tarvitsemastamme.

Koska muutosprosessi on melkoinen mullistus, joka pitää sisällään muuton toiselle paikkakunnalle, Karjalohjalle, asunnon myymisen ja ekotalon rakentamisen sekä koko tilan toiminnan suunnittelun ja käynnistämisen, olen todennut, että poliittiselle toiminnalle ei juurikaan jää aikaa tällä hetkellä. Olen luopunut jo luottamustoimistani Espoossa (tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajuus) sekä Espoon Vihreissä Naisissa.

Tasa-arvotoimikunta sai oivallisen uuden puheenjohtajan Espoon Vihreiden Naisten puheenjohtaja Teresia Volotisesta! Teresia on toimelias ja hänellä on hyvät kontaktit valtuustoryhmäämme ja myös kulttuuri- ja koulutoimen puolelle. Uskon, että toimikunta on nyt hyvissä käsissä ja Teresian johdolla tasa-arvoasiat menevät taas aimo askeleen eteenpäin!

Itse aion vielä pitää jäsenyyden ainakin Maaseutu- ja erävihreissä ja uuden elämän asetuttua jotensakin uomiinsa myös lähteä mukaan paikalliseen kunnallispolitiikkaan. Rakennusprosessin aikana taitavat ainakin kaavoistusasiat tulla tutuksi kunnassa.

Projektimme edistymistä voi seurata omassa blogissaan www.iso-orvokkiniitty.fi. Tänne koetan silloin tällöin postailla, kun tulee mieleen asiaa.

 

Tasa-arvotyön organisoimisesta Espoossa

by

Uusi valtuustokausi on hyvässä vauhdissa ja jatkan tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana. Vuoden mittaan uuden toimikuntamme työskentely on lähtenyt vauhtiin. Jäsenistö on jonkin verran vaihtunut, mutta toimikunnan työskentelyä pyrimme nyt terävöittämään ja selkeyttämään. Edellinen toimikuntahan laittoi toimintakertomukseen hyvin kriittistäkin palautetta toimikunnan työskentelyn vaikeudesta ilman päätäntävaltaa ja selkeää toimintatapaa.

Itse koen, että TASE-projektinkin ryhdittämän toiminnallisen tasa-arvon tuominen kaupungin työskentelyyn ja päätöksentekoon luo myös uudet raamit tasa-arvotoimikunnalle. Kaupungin organisaatiossa on lähdetty organisaatiouudistuksen jälkeen reippaasti juurruttaman tasa-arvotyötä palvelujen tarjontaan ja päätöksenteon valmistelutyöhön. Toki sellainen ajattelutavan muutos, kuin tasa-arvotarkastelun huomioiminen kaupungin tarjoamien palvelujen kehittämisessä, vaatii pitkäjänteistä työtä Espoon kaupungin kaltaisessa isossa organisaatiossa.

Liikkelle on lähdetty mielestäni järkevällä tavalla. Eri toimialojen virkamiehistä on koottu tasa-arvoverkosto, joka on työstänyt tasa-arvosuunnitelmaa. Lähtökohtana suunnitelman teolle on ollut kartoittaa nykytilanne ja ne toiminnot, jotka jo tukevat suunnitelman tavoitteen mukaista sitoutumista Eurooppalaisen tasa-arvokirjan vaatimuksiin. Allekirjoittaessaan Eurooppalaisen miesten ja naisten tasa-arvon peruskirjan kaupunkimme sitoutui tasa-arvon toteuttamiseen paikallishallinnossa ja päätöksessään nosti sieltä esiin erityisesti  seuraavat kohdat:

– 4. artikla Julkinen sitoutuminen tasa-arvoon

– 9. artikla Sukupuoliarviointi

– 22. artikla Sukupuoleen perustuva väkivalta

Näitä kohtia kukin toimala on työstänyt kartoittaen nykytilan, asettaen tavoitetilan ja kirjaten ylös toimenpiteitä, joilla tähän päästään sekä  vastuunjakoa tehden.

Tasa-arvotoimikunta päätti, että jäsenistö käy esittelemässä asiaa kussakin valtuustoryhmässä ja jakaa valtuutetuille ja muille puolueensa kuntapäättäjille TASE-projektissa tuotetun Tasa-arvon käsikirjan kuntapäättäjälle. Olemme myös keräämässä yhteystietolistaa niistä luottamushenkilöistä, jotka ovat kiinnostuneita erityisesti osallistumaan tasa-arvotyön kehittämiseen.  Potkua tähän asiaan saadaan, kun luodaan poliittinen paine todella tarttua asioihin eikä vain muisteta mainita tasa-arvoa juhlapuheissa.

Toimikunta päätti syksyn ensimmäisessä kokouksessaa tällä viikolla pitää seuraavassa kokouksessaan työpajan, jossa haetaan ne tavat, joilla toimikunta hyödyntää suunnitelmaa omassa työskentelyssään.

Linkki kuntapäättäjän käsikirjaan (också på svenska): http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=2845

Linkki peruskirjaan (också på svenska): http://shop.kunnat.net/product_details.php?p=302

Eläimille hyvä kohtelu

by

 

kuvaa klikkaamalla pääset Animalian kuntavaalisivuille

Täytin juuri SEY:n ja Animalian vaalikoneen. Neljä kysymystä koskien kouluruokailun kasvissyönnin lisäämistä, luomu- ja lähiruoan lisäämistä julkisissa hankinnoissa, löytöeläinten lakisääteisestä huolehtimisesta ja valvontaeläinlääkäreiden virkojen perustamista.

Kasvissyöntiä julkisissa ruokapalveluissa edistettäisiin henkilökunnan paremmalla perehtyneisyydellä kasvisruokien valmistamiseen. Myös tarjontaa suurkeittiöille erilaisista kasvisruoista pitää saada monipuolisemmaksi. Kasvisruoasta saa ammattitaidolla todella houkuttelevan, maukaan ja suositun vaihotehdon sen lisäksi että se on eläinten hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto.

Luomutuotannossakin on eläinten hyvinvoinnin kannalta parantamisen varaa, vaikka se asettaakin paremmat vaatimukset eläinten lajinmukaiselle ravinnolle ja olosuhteille, joissa eläimillä on mahdollisuus elää itsellen luontaista elämää. Lähituotanto ei ole minkäänlainen tae eettisestä eläintuotannosta. Lähi- ja luomutuotanto tarjoavat kuitenkin parhaita mahdollisuuksia viedä eteenpäin tuotantoeläinten parempaa kohtelua. Luomutuotantoa valvotaan tarkasti ja lähituottajiin on helpompi vaikuttaa.

Kunnan vastuulla on huolehtia eläinsuojelulakien noudattamisesta. Lain noudattamisen huonoon valvontaan pyrittiin vaikuttamaan Maa- ja metsätalousministeriössä varaamalla kunnille mahdollisuus perustaa valvontaeläinlääkäreiden virkoja. Tämän lisäksi kyllä myös muilla vianomaisilla, kuten poliisilla ja myös tuomioistuinten edustajilla tulisi olla ajantasainen tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Näin taattaisiin se, että lain henki toteutuu myös käytännössä.

Työelämän pelisäännöt

by

Mielenkiintoista keskustelua mediassa työelämästä näin kuntavaalien alla. Kunnallisella tasollahan ei päätetä suurestikaan yleisistä pelisäännöistä työelämässä kuten vanhempainvapaiden jakamisesta, sairauslomista, työntekijän etuuksista ylipäätään tai yritystuista tai yritysten toimintaa koskevista veroista. Äänestäjien huomiota taidetaan kuitenkin kalastella valtakunnan politiikan tasolla räväköillä avauksilla sairaslomaetuuksien kaventamisesta ja irtisanomismahdollisuuksien helpottamisesta.

Näin mikronaisyrittäjän näkökulmasta olisi merkittävämpiäkin asioita ajettavana. Miksi nostetaan esille asioita, joilla olisi selkeästi työntekijän asemaa heikentäviä vaikutuksia, kun rakentavampiakin ratkaisuja on tarjolla.  Esimerkiksi työnantajan lapsista aiheutuneita kustannuksia tasapuolisesti molemmille vanhemmille jakamalla autettaisiin erityisesti niitä, joiden on vaikea työllistyä ja työllistää nykytilanteessa. Vanhempainvapaat ja niistä aiheutuneet kustannukset rasittavat erityisesti matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja.

Yrittäjänä 17 vuotta toimineena tiedän, miten vaikeaa pieneen yritykseen on palkata työntekijää. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että työntekijän sairastuessa ja jäädessä kotiin joudut itse hoitamaan sairaana tai vaikka sairaan lapsen kanssa omat ja työntekijän työt kuitenkin maksaen palkan työntekijälle. Mutta olen silti hämmästynyt, että tässä hyvinvointivaltiossa tarjotaan ratkaisuksi tilanteeseen myöskin sen työntekijän aseman heikentämistä. Kyllä ennemmin pitää lähteä ratkaisemaan yrittäjän aseman parantamista ja malleja, joilla yrittäjän on helpompi palkata tarvittaessa ihmisiä töihin.

Työelämäkulttuurissa, joka perustuu epävarmuuteen ja omien etujen ajamiseen ei voi syntyä kovinkaan luovia ja rakentavia ratkaisuja. Kyllä uusi yritystoiminta tarvitsee tukeva pohjaa, miltä ponnistaa ja nykypäivän työelämä reiluja ehtoja, joiden kanssa ihmisten on hyvä tehdä töitä ja jotka ottavat huomioon monenlaiset tilanteet ja tarpeet.

Puhdasta ja lähellä tuotettua ruokaa

by

Tarvitsemme hyötypuurarhoja puutarhakaupunkiin! Vallataan siis sopivat maa-alueet puutarhakäyttöön, tehdään kaupungistamme asukasystävällisempi, hiilivapaampi ja vähemmän riipuvainen öljystä. Tuottamalla itse  monipuolista ja terveellistä ruokaa, säästämme luonnonvaroja ja tuemme luonnon monimuotoisuutta lähiympäristössämme.

Erityisesti Aasian suurissa kaupungeissa, joissa väkitiheys on suuri ja maata vähän, näkee kaupunkiviljelyn merkityksen. Monipuolisuutta ja tuoreutta ruokavalioon saadaan takapihojen pienillä puutarhaplänteillä. Monille aasialaisille palstaviljely on välttämättömyys, meillä taas se on hyödyllinen ja terveellinen harrastus, jolla on yllättävän paljon vaituksia globaaliin kestävään kehitykseen.

Kaupunki voi parantaa palvelujaan tässä ja tukea asukkaiden oma-aloitteista viljelytoimintaa järjestämällä neuvontaa ja tarjoamalla tukea ja opastusta palstojen perustamiseen.

Lisäksi julkiset ruokapalvelut pitää saada kestävälle pohjalle!

Ruoantuotantomme on vastattava globaaleihin kestävyyden haasteisiin alkaen omalta ruokalautaselta. Ei jäädä odottamaan, milloin kestävästi tuotettua ruokaa tarjotaan meille, vaan kehitetään itse uusia mahdollisuuksia käyttää lähellä tuotettua ja luomulaatuista ruokaa. Kaupunkimme ruokapalveluilla on hyvät edellytykset olla edelläkävijä. Kasvispitoisempi ja puhtaasti tuotettu luomuruoka on hyväksi sekä ihmisille että ympäristölle eikä se välttämtättä edes maksa enempää. Tästä on esimerkkejä jo naapurimaastamme Ruotsista.

Erityisesti lapset saavat hyvästä ruoasta kunnon alun elämälleen. Tarjoamalla tuoretta aitoa ruokaa lapsillemme kouluruoan laatu paranee ja se maistuu. Hyvin ravitut lapset pystyvät keskittymään paremmin opetukseen ja jaksavat pitkiäkin koulupäiviä.

Tanskassa on jopa yhdistetty kouluruokailua opetukseen ja lapset valmistavat itse ruokansa, jolloin suhde siihen muuttuu aivan toisenlaiseksi. Myös kaupunkilaislapsille tulee tutuksi ruoan alkuperä, kun he saavat tutustua raaka-aineiden tuotantoketjuun ja alkulähteille. Arvostus ruokaa kohtaan lisääntyy ja oppilaille hahmottuu oman kulutuksen vaikutukset globaaliin elintarvikejärjestelmään.

Tasa-arvotoimikunnan tilinpäätös

by

Reilu kaksi vuotta tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana on pian takana. Olemme saaneet Espooseen TASE-projektin myötä kaupungin kaikki toimalat sisällään pitävän tasa-arvoverkoston. Ideana on, että jokaiselta toimialalta muutama kaupungin viranhaltija perehtyy toiminnalliseen tasa-arvoon eli palvelujen laatua ja parempaa kohdentamista palvelevaan tasa-arvotyöhön ja vie tätä osaamista eteenpäin omassa organisaatiossaan.

Tasa-arvoverkosto aloittelee vasta toimintaansa ja eri toimialat ovat erilaisilla voimavaroilla ja kiinnostuksella mukana. Verkoston tehtävänä on laatia toiminnallisen tasa-arvon suunnitelma eli käytännössä suunnitella, mitä toimenpiteitä oma organisaatio voi tehdä tasa-arvonäkökulman tuomiseksi valmistelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Tasa-arvoverkoston työtä ohjaa henkilöstöjohtaja Kimmo Sarekoski.  Syksyn aikana verkoston jäseniä koulutetaan aluksi sukupuolivaikutusten arviointiin ja lisäksi vielä sukupuolivaikutusten arvioinnin kouluttajiksi omiin organisaatioihinsa.

Se, miten hyvin toiminnallisen tasa-arvon tarkastelu juurtuu kaupungin päätöksentekoon ja sen valmisteluun riippuu toisaalta kiinnostuksesta asiaan toimihenkilöpuolella ja toisaalta poliittisesta tahtotilasta. Tasa-arvon näkymiselle kaupungin toiminnassa ja palveluissa on saatava toisaalta selkeitä strategisen tason tavoitteita ja linjauksia ja toisaalta tietoa, taitoa ja osaamista. Tasa-arvo ei toteudu asiaa hokemalla eikä edes julistuksia allekirjoittamalla. Asiaan on paneuduttava ja sen eteen on tehtävä työtä.

Espoon kaupunki on sitoutunut Eurooppalaisen miesten ja naisten välisen tasa-arvokirjan periaatteisiin eli viemään toiminnallisen tasa-arvon myös käytäntöön kaikkeen päätöksentekoon ja palveluiden tuottamiseen. TASE-projektissa tätä työtä saatettiin alkuun. Silti paljon on vielä tapahduttava, jotta tasa-arvotarkastelu on arkipäivää ja rutiinia.

Kukkaketoja kaupunkeihin ja teiden varsille

by

Maanantain Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa Seppo Vuokko kirjoittaa Luumäen teidenvarsien hoidosta. Sen sijaan, että teiden hiekkapenkkojen annettaisiin kasvaa luonnollisesti ketokasveja, ne ajetaan täyteen multaa ja istutetaan kalliilla nurmikoita.
Itse harmittelin samanlaista ilmiötä Espoon keskuspuiston pohjoislaidalla, jossa tehtiin uusi ulkoilupolku. Metsään raivattiin isolla kaivinkoneella kuorma-auton levyinen väylä ja vanha idyllinen kärrypolkukin täytettiin soralla. Työ tehtiin lumien aikaan ja ilmojen lämmettyä paljastunut näkymä oli lohduton. Ruman näköiseksi sotkettuja polun varsia on nyt siistitty levittämällä puistoistutusten alla käytettävää kuoriketta sotkujen päälle. Onneksi ei sentään sitä nurmea sinne laitettu. Nyt odotan sitten vuosien kulumista ja seuraan, miten mustikan varvut ja kieloryppäät tai valkovuokon kasvustot valtaavat takaisin niiltä ryöstettyä maata. Toivottavasti kuorike ei tuota suurta vastusta. Joukkoon saattaa putkahtaa joitakin mielenkiinoisia ketokasveja kuten mäkitervakkoa tai harakankelloa. Se vain harmittaa, että polun vieressä ollut luonnonvarainen niitty on tuhottu joutomaakasoilla. Siinä, missä työmiehet näkivät tyhää tilaa, minä olin ihaillut luonnonniittyä.
Seppo Vuokon tavoin olen ihmetellyt sitä, miksi kaikkialle pitää istuttaa tylsää ja kalliiksikin tulevaa nurmea. Murto-osalla niistä kustannuksista köyhään maaperään saadaan kasvamaan kaunis, luonnon monimuotoisuutta suosiva ketoniitty. Tarvitsee vain kerätä sopivia luonnonkasvien siemeniä ja kylvää ne alueelle.  Tiet puhkovat metsään aukkoja, joista valo pääsee metsän pohjalle. Näin saadaan suotuisat olosuhteet perinteiselle ketokasvustolle. Olisi tielaitokselta ja kunnilta varsinainen ekoteko siirtyä tähän ympäristöystävälliseen, halpaan ja luonnon monimuotoisuutta suosivaan rakennustapaan.
Nyt Juhannuksen alla luonto on kauneimmillaan ja niityn kukkaset kukkivat hehkuvissa väreissä. Mielelläni näkisin vaikkapa metsäkurjenpolvea, päivänkakkaraa, koiranputkea, maitohorsmaa tai kissankelloa erilaisten heinien kera monien yksitoikkoisten nurmikaistaleiden tai muualta tuoduista kukkasista tehtyjen istutusten tilalla. Nykyään tällaisia perinnemaisemia pääsee ihailemaan vain pienillä sivuteillä useampi sata kilometriä kehä kolmosen pohjosipuolella.
Samaa ajattelutapaa voi noudattaa myös omalla pihalla tai asunto-osakeyhtiön istutuksissa. Tylsät puskat voi vaihtaa luonnonkasveihin. Keväällä bongasin Ruralia-intituutin koulutuspäivän Mikkelissä luonnonkasvien käytöstä viherrakentamisessa, maisemoinnissa ja luonnonhoitopelloissa. Harmitti kovasti, ettei ollut mahdollisuuutta osallistua. Täytynee Espoon Vihreiden Naisten järjestää aiheesta tilaisuus pikimmiten!

Pesti Tasa-arvotoimikunnassa

by

31.5. Espoon kaupunginhallitus nimesi minut Tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi. Yllättäen huomaan olevani mukana kunnallispolitiikassa, vaikka se ei ollutkaan ensisijainen kiinnostukseni kohde. Sen sijaan tasa-arvoasiat ovat aina olleet.

Kiitän lämpimasti Espoon Vihreitä, jotka valitsivat minut tehtävään näinkin lyhyellä poliittisella kokemuksella. Olenhan ollut mukana toiminnassa vasta toista vuotta. Paneudun tehtävään suurella innostuksella ja mielenkiinnolla. Hienoa päästä hoitamaan tasa-arvoasioita käytännössä.

Vaikka olenkin poliittisena toimijana Vihreiden Naisten riveissä, olen usein pohtinut suhdettani feminismiin. Opinnoissani perehdyin feminismin historiaan ja teorioihin erityisesti tieteenfilosofisessa kontekstissa. Viimeksi toukokuun alussa luin kirjan ”Osaako nainen ajatella”, joka innosti valtavasti. Ehkä feminismi on itselleni jollakin tapaa terapiaa ja innoituksen lähde. Feministisen kirjallisuuden ja keskustelun kautta avautuu uusia mahdollisuuksia hahmottaa itseään ihmisenä ja saada selityksiä erilaisiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin.

Samalla toivotan läpimästi tervetulleeksi miespoliittisen keskustelun ja Vihreän miesliikkeen. Myös feministiselle liikkeelle on terveellistä tutustua uuteen sukupuolitutkimukseen ja miesnäkökulmaan. Toivonkin miesliikkeen tuovan uusia raikkaita tuulia poliittiseen tasa-arvokeskusteluun. Esimerkiksi vasta valmistuneessa Vihreiden miesten poliittisessa ohjelmassa on mielestäni tuotu esiin tärkeitä asioita. En näe ohjelmassa myöskään ristiriitaa naisliikkeen tavoitteiden kanssa. Toivonkin siis antoisaa, avartavaa ja hedelmällistä vuoropuhelua!

Tasa-arvo ei ole koskaan merkinnyt minulle pelkästään mies-nais -kysymyksenasetteluja ja varsinkin vierastan vastakkainasetteluja. Koen hyvin läheiseksi kaikenlaisten vähemmistöjen tasavertaisen aseman ja oikeuksien turvaamisen. Erityisesti haluan tehdä työtä sen eteen, että vaikkapa etnisten, sukupuolisten tai vammaisuuteen perustuvien vähemmistöjen ääni tulee kuuluviin. Kaikilla on hyvä olla sellaisessa yhteiskunnassa, jossa myös erilaisuus hyväksytään ja otetaan huomioon.

Olen pyrkinyt näkemään erilaisuuden voimavarana kaikessa ja kaikkialla. Jos pystymme tarjoamaan jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet, on meillä myös mahdollisuus saada hyvin monenlaisten yksilöiden voimavarat käyttöön. Moninaisuus on rikkaus, jota meillä ei edes ole varaa jättää hyödyntämättä. Huomaan viihtyväni erityisen hyvin sellaisessa yhteisössä, jossa on mukana hyvinkin monenlaisia ihmisiä, jotka tuovat yhteisöön omia itselleni tuntemattomia tapoja elää ja olla tässä maailmassa. Silloin koen eläväni rikasta elämää.

Uuden tehtäväni myötä pääsen käytännön hommiin. Erityisesti olen kiinnostunut tutustumaan erilaisten aiheeseen liittyvien tahojen toimintaan ja luomaan toimiva suhteita eri tahojen välille. Jonkin aikaa menee toimenkuvan ja työskentely-ympäristön hahmottamiseen. Tapaankin mielelläni tahoja ja ihmisiä, joiden toiminta liittyy tasa-arvokysymyksiin. Toivon myös voivani omalta osaltani tuoda jotain uutta tasa-arvotoimikunnan toimintaan.

Tässäkin asiassa yhteistyö on voimaa, luodaan tuleville sukupolville tasa-arvoisempi maailma, kuin minkä itse aikanaan saimme.