Luomu, ilmasto, ympäristöystävällisyys ja ruokaturvallisuus

Jatkuvasti kuulen siitä, miten luomu on kiva asia, mutta ihmiskunta on niin suurten haasteiden edessä, että tällainen hauska vihrepiiperrys on unohdettava. Käyttöön on otettava oikeasti tehokkaat keinot kun kyseessä on sellaiset globaalit ongelmat kuin a) ilmastonmuutos, b) luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen ja suoranainen sukupuuttoaalto ja c) ravinnon riittävyys ja nälkäongelma.

Tähän keskusteluun ollaan herätty myös luomun kansainvälisessä kentässä. Luomusta ei selvästikään tiedetä tarpeeksi ja mielikuvat ovat kaukana todellisuudesta. Helposti ajatellaan, että luomu on romanttista kaipuuta vanhaan hyvään aikaan ja suoranaista kehityksen ja varsinkin teknologian kieltämistä. Meillä Suomessa sana luomu eli luonnonmukainen viljely ruokkii tätä mielikuvaa tehokkaasti. Euroopassa käytetään termejä ekologinen ja biologinen viljely, mikä kertoo vähän modernimmasta imagosta, jossa eletään ajan hermolla ja jolla on myös tieteellinen taustansa. Maailmanlaajuisesti lanseeratuin termi on kuitenkin englannin kielinen organic tai ogranics eli orgaaninen tuotantotapa. Se tuo mukaan ajatuksen luonnon elävistä prosesseista ja myös edistyksestä.

Meillä on siis monta suurta, jopa ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavaa ongelmaa ratkaistavana. Keskustelussa näiden ongelmien ratkaisemisesta itseäni häiritsee tosi pahasti jonkinasteinen yksisilmäisyys. Tällä tarkoitan ajattelutapaa, jossa otetaan ongelma, yleensä vain yksi, etsitään siihen tehokkain mahdollinen ratkaisutapa, jossa tukeudutaan erityisesti joihinkin tiedeseksikkäisiin aloihin kuten geeniteknologiaan. Sitten ollaankin tilanteessa, että meillä on joukko erilaisia ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka eivät muodosta mitään järkevää kokonaisuutta. Yksi ratkaisee yhden ongelman, toinen toisen, mutta keskenään ne voivat olla rankoissakin ristiriidoissa ja yhteen sovittamattomia. Mutta luomu – siinä on vastaus kaikkiin näihin ongelmiin!

Otetaan ensin ruoan riittävyys ja nälkä. FAOssa ollaan lähdetty edistämään luonnonmukaisten menetelmien viemistä kehitysmaihin, koska se on tehokkain tapa auttaa juuri köyhimpiä. Luomuviljelijä on riippumaton kalliista ostettavista tuotantopanoksista ja viljely perustuu monimuotoiseen tuotantoon juuri viljelijän omaan tarpeeseen. Tutkimusten mukaan luomuviljelyllä satotasoja saadaan jopa moninkertaistettua, erityisesti kehitysmaiden olosuhteissa se on selvästi tehokkain keino tuottavuuden parantamiseen. On myös ymmärretty, että nälkäongelma ei ole teknisesti viljelyä tehostamalla ratkaistavissa, avainasemassa on kehitysmaiden maaseudun köyhien ihmisten mahdollisuuksien parantaminen. Luomuviljely on heille mahdollisuus riippumattomuuteen ulkopuolisesta avusta ja köyhyyttä ruokkivista talousrakenteista.

Ilmastokriisiä vastaan taistellessa luomun teeseinä ovat ensinnäkin hiilidioksidipäästöjen estäminen:
1) Keinolannoitteiden ja torjunta-aineiden valmistus ja kuljetus vaatii huomattavasti fossiilisia polttoaineita. Keinolannoitteiden käyttö myös estää maaperän hiilidioksidin sidontaa ja toisaalta luomun alhaisempi nitraatin käyttö alentaa typpioksidipäästöjä.
2) Viimeaikaiset tutkimukset ovat herättäneet mielenkiintoa peltojen humuskerrokseen varastoituvaan hiilidioksiidiin. Luomuviljelyssä maaperän elävä humuskerros kasvaa jatkuvasti ja se toimiikin massiivisena ilman hiilidioksidin kerääjänä.
3) Luomuun oleellisena osana kuuluva viljelykierto takaa, että pellot ovat enemmän kasvillisuuden peittäminä, mikä estää kasvihuonekaasujen vapautumista.
4) Luomuviljelyssä eläintuotanto on yhdistetty viljelyyn ja tapahtuu samalla tilalla tai tiivissä yhteistyössä viljely- ja karjatilojen kesken. Tämä takaa sen, että luomueläintuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin tavanomaisessa ja varsinkin tehotuotannossa. Tehomaatalous ja halpa lihantuotanto aiheuttavat tällä hetkellä sademetsien tuhoamista rehuntuotannon tieltä. Erityisesti sika ja kana vaativat ravinnokseen ihmisillekin kelpaavaa ruokaa, viljaa ja soijaa. Luomutuotanto perustuu kasvien viljelyyn yhdistettyyn nautakarjan pitoon. Eläimet saavat suurimman osan ravinnostaan laitumista, jotka viihtyvät sellaisillakin alueilla, joilla ei voi kasvattaa ruokaa. Nurmet ja karjanlanta myös ovat oleellisena tekijänä maaperän humuskerroksen kasvattamisessa, millä siis on erityisen suuri hiilidioksidin sitomiskyky! Luomuliha myös tuotetaan hyvin eettisesti ja määrät ovat pienempiä. Näin lihan hinta pysyy riittävän korkeana eikä sitä kuluteta liikaa.
5) Luomussa myös kannustetaan lähiruoka-ajatteluun, mikä vähentää kuljetuskustannuksia ja varmistaa ruokaturvallisuutta, laatua ja saatavuutta.

Tämän lisäksi vielä luomulla on monia etuja sopeuduttaessa ilmastonmuutoksen tuomiin ongelmiin erityisesti siitä eniten kärvisien kehitysmaiden ja köyhine kannalta:
1) Maaperän korkea humuspitoisuus ehkäisee eroosiota ja palauttaa maan hedelmällisyyttä. Humus on tehokas veden sitoja ja siten ehkäisee kuivuuden ja tulvien aiheuttamia vahinkoja.
2) Maaperän hedelmällisyys, viljelykierto ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneet perinteiset lajikkeet tekevät kasveista hyvin elinvoimaisia ja vastustuskykyisiä, ne kestävät ympäristön kuormitusta.
3) Luomussa harjoitetaan maailmanlaajuisesti hyvin merkittävässä määrin maatalousgeneettistä monimuotoisuutta. Suositaan paikallisia lajikkeita ja viljellään niitä jatkuvasti niin, että ne sopeutuvat ympäristön muuttumiseen.
4) Myös maataloustieteessa monimuotoisuuteen perustuva tuotantotapa ja siihen perustuvat uudet ratkaisut pystyvät vastaamaan huomattavasti paremmin erilaisiin ympäristö- ja talousmuutoksiin ja vähentämään riskejä.
5) Luomussa otetaan vakavasti pientuottajien ja erityisesti alkuperäiskansojen ikivanhaa perimätietoa, josta voi ammentaa vuosisatojen saatossa kertynyttä kokemuksen tuomaa viisautta. Hyvin merkittävä osa näistä pientuottajista on naisia ja heidän merkittävä roolinsa  koko ruokaketjussa tuottajina, kuluttajina ja äiteinä  tunnustetaan.

Ja luomuhan tunnetusti maatalouden monimuotoisuuden lisäksi suosii myös luonnonmonimuotoisuutta.  Luomupellonvarret kasvavat runsaasti enemmän erilaisia luononkasveja ja muodostavat elinympäristön monille uhanalaisille lajeille. Luomussa myös pyritään erityisesti rakentamaan monimuotoista maatalousmaisemaa ja sopeutumaan ympäröivään luontoon.

Otsikon linkistä pääset IFOAM EUgroupin sivulle, jossa lisää asiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *