Globaalin ruokajärjestelmämme ongelmat vyöryvät kauppakasseihimme ja lautasillemme. Ruokamme takia rääkätään eläimiä, köyhdytetään luonnon monimuotoisuutta, rehevöitetään vesistöjä uusiutumattomilla luonnonvaroilla ja kemikalisoidaan ympääristöä. Vihreässä liikkeessä ympäri Euroopaa julistetaankin, että on muutoksen aika.

Ruokavallankumouksen 5 teesiä

1. Maataloutta ravinteita kierrättäen ilman fossiilisia polttoaineita.

2. Viljelyä elävän maaperän ja ekosysteemien ehdoilla.

3. Tuotantoa maatalouden ja luonnon monimuotoisuutta vaalien ja rikastaen.

4. Taloutta hajautetuilla ja läpinäkyvillä, ihmisen kokoisilla, rakenteilla.

5. Toimintaa ihmisiä yhdistävällä tavalla hierarkisia rakenteita murtaen.

Huolimatta huikeasta teknologian kehityksestä maailman nälkää näkevien määrä ei ole viime vuosina vähentynyt, mutta sen sijaan ruoan liiasta ja epäterveellisestä kulutuksesta johtuvat terveysongelmat vain kasvavat. Ongelmat eivät ole niinkään teknisiä vaan rakenteellisia. Päätäntävalta ruokamme tuotantotavoista ja paikoista on häipynyt isoille yhtiöille, jotka eivät tuota ympätistöystävällistä, eettistä ja terveellistä ruokaa, vaikka sitä haluaisimmekin.

Ruokasysteemimme ei ole erillinen muusta yhteiskunnasta vaan kytkeytyy suoraan aikamme ongelmiin, jotka nivoutuvat yhteen toisistaan riippuvaiseksi kokonaisuudeksi, jossa ne ruokkivat toistaan dominovaikutuksen tavoin. Kurssia ei saada muutetuksi keskittymällä yhteen asiaan kerrallaan, on katsottava kokonaisuutta ja löydettävä ratkaisuja, jotka vaikuttavat mahdollisimman laajasti.

Mene keittiöön

Jos se, mistä lihasi ja luusi tulevat koostumaan, ei sinua kiinnosta, vaan jätät sen muiden huoleksi ja päätettäväksi, menetät suvereniteettisi ja joku muu päättää puolestasi. Näin julistaa Peter Bane, amerikkalainen pitkän linjan permakulturisti, ekologisen ja kestävän ruoantuotantotavan opettaja. Niinpä hän käskeekin meitä menemään keittiöihimme ja ottamaan vastuun ruoastamme.

Se on ihmisen perustavanlaatuinen velvollisuus, joka meiltä näyttää unohtuneen. Tästä seurauksena ruokamme tuottaminen on muiden käsissä ja joudumme toteuttamaan toisten etuja. Vallan menettäminen on hintana siitä helppoudesta, jolla ruoka tulee eteemme.

Ruokajärjestelmä täysremonttiin

Euroopan parlamentin Vihreät / euroopan vapaa allianssi julkaisi viime vuoden lopulla raportin Euroopan ruokaturvasta, jossa ruokajärjestelmätutkija Pablo Servigne hahmottelee ruokajärjestelmämme perusremonttia. Ruoantuotannon systeemimme tarvitsee sitkeyttä, kykyä selvitä vastassa olevista haasteista, kuten väkimäärän kasvusta maapallolla, ilmaston lämpenemisestä, maaperän eroosiosta ja monimuotoisuuden hupenemisesta.

Biologiassa puhutaan resilienssistä, jota kuvaa hyvin suomen sana sitkeys; systeemi pystyy jatkamaan toimintaansa erilaisista haasteista huolimatta, sillä on vastustuskykyä, kykyä sopeutua ja käsitellä uhkia, jopa katastrofeja. Servigne kuvailee raportissa tällaisen ruokajärjestelmän ominaisuuksia.

Paikallinen

Paikallisuus tuo ruokaturvallisuutta. Ei silti pidä tuijottaa pelkästään ruoan kulkemaa matkaa, vaan arvioida sitä, missä tapauksissa kuljettaminen on järkevää kestävällä pohjalla ja laskea mukaan kaikki, myös ympäristölle aiheutetut, kustannukset. Lisäksi fossilisten polttoaineden loppu häämöttää ja sen myötä energian hinta tulee radikaalisti nousemaan.

IAASTD-raportin mukaan nälänhädän tehokkain torjuntakeino on paikallisen pienimuotoisen tuotannon tukeminen agroekologisin menetelmin. Kun teollisuusmaatkin tuottavat itse ruokansa, paine kehitysmaiden tuottavan maaperän valtaamiseen rahakasvien viljelyyn paikallisen ruoantuotannon kustannuksella vähenee.

Monimuotoinen

Tuotannon monimuotoisuus on merkittävä vastustuskyvyn lisääjä. Monokulttuuriviljelmistä on siirryttävä sekaviljelyyn, laajennettava nykyistä massatuotannon supistamaa tuotantokasvi- ja eläinvalikoimaa ja tuotettava agroekologian ja permakulttuurin periaattein yhdistämällä erilaisia kasveja ja eläimiä monipuolisesti – paikallisia tarpeita tyydyttäen.

Näin tuotantoa ohjaavana tekijänä ei ole maailmanmarkkinoiden spekulaatiot. Tällä tavoin menetetään tehokkuudessa, joka teollisessa systeemissä on viety äärimmilleen, mutta voitetaan sitkeydessä: se turvaa paremmin paikalliset tarpeet eripuolilla maailmaa myös kriisiaikoina.

Hajautettu

Tarvitaan modulaarinen, itsenäisesti toimimaan kykenevistä yksiköistä muodostuva verkostomainen, järjestelmä, jossa päätäntävalta on hajautettua. Valta on nykyisin liian kaukana ruokajärjestelmämme hierarkian huipulla.

Poliittisessa päätöksenteossa sitä on valutettava alas alueelliselle tasolle, jotta paikallisesti pystytään muodostamaan itsenäisiä kestävästi toimivia järjestelmiä. Ylätasolle jää näiden alueellisten järjestelmien yhteensovittaminen.

Kierrättävä

Luonto tuottaa runsain mitoin monia hyödykkeitä, silti siellä ei näy jätekasoja, sillä yhden jäte on toisen resurssi, kaikki kiertää. Tämä on opittava myös ruokajärjestelmässä.

Hyvä esimerkki on fosfori, jota tuotetaan kaivoksista fossiilisten polttoaineiden avulla levitettäväksi pelloillemme, joista se kulkeutuu vesistöjä rehevöittämään. Ruoastakin se kulkeutuu vessojemme kautta jätteeksi vedenpuhdistamoille. Tätä systeemiä rakennettaessa ei vielä ymmärretty kulutuksen pitäaikaisia vaikutuksia, nyt tähän tietämättömyyteen ei voida enää vedota!

Yhteisöllinen

Vaikeista ajoista ja uuteen sopeutumisesta selvitään yhteisöllisyydellä, jossa on tilaa omille luoville ratkaisuille ja mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Yhteisöjen toimintakyvyn säilyttämien ja yhtenäisyys ovat oleellisia kestävyydelle.

Itseorganisoitumisen sosiaaliset edellytykset on turvattava. Tätä taustaa vasten sellaisilla ilmiöillä kuin kumppanuusmaatalous, yhteisölliset kaupunkipuutarhat ja ruokapiirit luodaan tulevaisuuden toimintamalleja.

Läpinäkyvä

Monet etenkin ruoan turvallisuuteen, terveellisyyteen ja eettisyyteen liittyvät ongelmat johtuvat nykyisen järjestelmämme salamyhkäisyydestä. Ruoantuotantoketjumme pystyy hyvin säilyttämään salaisuutensa, edes siinä mukana olevat eivät tiedä toistensa toiminnasta. Tarvitsemme yksinkertaisemmat, ihmisen kokoiset ja läpinäkyvät ruoantuotantoketjut, joiden ongelmat pystymme havaitsemaan ja joihin voimme puuttua.

Kohti aurinkomaataloutta

Maatalouden kestävyyden tavoitteesta ollaan yksimielisiä, mutta siitä miten se toteutetaan menevät mielipiteen ristiin. Tulevaisuuden kannalta haasteista keskeisemmiksi nousevat ekosysteemien tuhoutuminen ja fossiilisten polttoaineiden loppuminen. Meidän on ymmärrettävä, mitä ympäristö ja myös oma systeemimme tarvitsevat sopeutuakseen luonnon ehtoihin sen sijaan että pakotamme luonnon sopeutumaan.

Tulevaisuuden maanviljelijä ei ole pelkästään ruoan tuottaja, vaan hänen tehtävänään on myös vahinkojen korjaaminen: ekosysteemien eheyttäminen, maan puhdistaminen ja elävöittäminen, ilmaston lämpenemisen ehkäiseminen ja luonnon monimuotoisuuden rikastuttaminen.

Tämä kaikki on toetutettava ilman fossiilisia polttoaineita, josta olemme nyt täysin riippuvaisia. Tulevaisuuden maatalous perustuu luontoa mukaillen auringosta saatavaan energiaan. Uusi uusiutuvaan energiaan perustuva teknologia voi olla tehokasta vaikkei olekaan teollista. Muutos on silti valtava.

Siirtyminen uuteen ei tule onnistumaan ilman rakenteellista muutosta. Nykyinen ajattelutapa, jossa kuluttaja on kuningas ja hänen tarpeensa tyydytetään, ei pysty vastaamaan haasteisiin. Kuluttaja ei ajattele järkevästi ja vastuullisesti. Vasta sitten voimme toimia biosfäärimme kanssa yhteensopivasti, kun opimme rajoittamaan ja ohjaamaan toimintaamme kollektiivisesti.

Raportti Euroopan ruokaturvasta, Euroopan parlamentin Vihreät / euroopan vapaa allianssi: Nourrir l’Europe en temps de crise – Vers des systèmes alimentaires résilients:
www.greens-efa.eu/feeding-europe-in-times-of-crisis-10585.html
IAASTD raportti:
www.unep.org/dewa/assessments/ecosystems/iaastd/tabid/105853/default.aspx

Artikkeli julkaistu Vihreä Maa-lehdessä 2/2014

KIRJA-ARVOSTELU

Omat kanat, omat munat. Pihakanalan perustaminen
Kirsti Hassinen
Tammi
144 sivua

Moni puutarhuri haaveilee kanalasta puutarhassaan. Perinteisten kotieläinten, kissojen ja koirien, lisänä kanat kasvattavat suosiotaan niin maaseudun emäntien kuin siirtolapuutarhureidenkin keskuudessa. Kanoja saa pitää taajama-alueella eivätkä ne vie paljoa tilaakaan. Kanoihin hurahtaneet myös kehuvat kilvan, kuinka mukavaa niiden puuhailuja on seurailla.

Kanojen hyvä hoito vaatii kuitenkin tietoja ja taitoja. Maatiaismuori Kirsti Hassinen opastaa kirjassaan kokemattomammankin eläintenhoitajan kanojen maailmaan. Leppoisalla omakohtaisten kokemusten kerronnalla ja runsaalla kuvituksella koottu kirja on antoisaa luettavaa sellaiselle, joka miettii kanojen hankkimista.

Sujuvasti tutuksi tulevat kanojen ominaisuudet ja hoidontarve, tarvittavat varusteet ja viranomaismääräykset. Maatiaismuorin tarinointi antaa lukijalle tuntumaa siitä, mitä kanojen pitäminen toisaalta antaa ja toisaalta vaatii. Kanan lopettamiseenkin on varauduttava ja varsinkin kukonpoikia pistetään paistiksikin.

Näistä uteliaista kiekujista ja kaakattajista voi olla paljon iloa niin itselle kuin vaikkapa sukulaislapsille tai jopa naapureille. Tämä edellyttää kuitenkin huolellista perehtymistä hyvien olosuhteiden luomiseen ja mahdollisten ongelmatilanteiden ennaltaehkäisyyn. Hassisen kirjan lukemalla saa hyvin tuntumaa siihen, onko todella valmis hankkimaan kanoja.

Kirjassa on tietolaatikoiden ja piirrosten avulla käyty läpi oleellisia asioita, kuten kanalarakennusta, hoitorutiineja, kanan lisääntymistä ja terveyttä. Silti ainakin kokemattoman kannattaa vielä osallistua kanojen hoitoon opastavalle kurssille, jossa käytännössä harjoitellaan asioita. Kirjassa kuvataan myös erilaisia mahdollisuuksia kanojen pitoon kesäkanojen vuokraamisesta taatusti onnellisten ja vapaiden kanojen munien pienimuotoiseen tuotantoon myyntiä varten.

Kanat voi toki puutarhassaan pitää erillisessä aitauksessa, jolloin ne tuottavat munien lisäksi tuhtia lannoitetta luomupuutarhaan. Mutta oikein suunniteltuna näistä ahkerista kuopsuttelijoista voi olla enemmänkin hyötyä esimerkiksi tuhohyönteisten ja rikkaruohojen torjujana. Tästä hyvinkin osaamista ja taitoa vaativasta kanojen sisällyttämisestä osaksi puutarhanhoitoa kirjassa on vailtettavasti hyvin vähän tietoa.

Kanat voivat olla vapaasti liikkuessaan tuhoisia varsinkin hyötypuutarhassa. Miten niiden hoito pitäisi järjestää, että niistä olisi mahdollisimman paljon hyötyä ja vähän haittaa? Tästä Maatiaismuori olisi voinut kertoa enemmän, koska hänellä näyttäisi olevan kokemusta. Toisaalta kanojen ja muiden kotieläinten yhteiseloon hän paneutuu ansiokkaasti.

Kirjan lopussa oleva maatiaiskanakantojen esittely on kiitettävä, toivottavasti se innostaa monia puutarhureitakin näiden kantojen suojelijaksi. Tästä kanakirjasta sen sijaan olisi voinut jättää pois muiden maatiaiseläinten esittelyn.

Oma polku kanojen kanssa alkaa tukevasti lukemalla tämä kirja, jossa on myös hyvät opasteet eteenpäin kananhoitajan uralla.

Tämän poliittisen blogin päivitys on jäänyt vähille. Siihen on oikeastaan selkeä syy. Viimeisen vuoden aikana elämäni on saanut uuden suunnan. Syksyllä 2013 lähdin tutkimaan mahdollisuuksia toteuttaa koko elämssäni ekologisempia arvoja ja löysinkin apuvälineitä esimerkiksi suunnittelumetodista nimeltä permakulttuuri. Mietin, miten voisin elää niin, että toteuttaisin myös omia tavoitteitani ja ajatuksiani. Miten kehittäisin jotain uutta ja innostavaa?

Sain myös mieheni mukaan ajatukseen, että kehittäisimme elämäntyyliämme mahdollisimman ekologiseen suuntaan. Että ei vain päiviteltäisi, miten ei ole olemassa ekologiasia vaihtoehtoja elämiseen ja olemiseen, vaan lähdettäsiin kehittämään niitä itse! Käytännössä päädyimme sitten suunnittelemaan permakulttuurin ajatusten pohjalta itsellemme pientä maatilaa, joka olisi mahdollisimman omavarainen. Pyrkimyksenämme on elää sopusoinnussa ja yhteistyössä luonnon kanssa, siitä mallia ottaen ja tuottaen itse mahdollisimman paljon tarvitsemastamme.

Koska muutosprosessi on melkoinen mullistus, joka pitää sisällään muuton toiselle paikkakunnalle, Karjalohjalle, asunnon myymisen ja ekotalon rakentamisen sekä koko tilan toiminnan suunnittelun ja käynnistämisen, olen todennut, että poliittiselle toiminnalle ei juurikaan jää aikaa tällä hetkellä. Olen luopunut jo luottamustoimistani Espoossa (tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajuus) sekä Espoon Vihreissä Naisissa.

Tasa-arvotoimikunta sai oivallisen uuden puheenjohtajan Espoon Vihreiden Naisten puheenjohtaja Teresia Volotisesta! Teresia on toimelias ja hänellä on hyvät kontaktit valtuustoryhmäämme ja myös kulttuuri- ja koulutoimen puolelle. Uskon, että toimikunta on nyt hyvissä käsissä ja Teresian johdolla tasa-arvoasiat menevät taas aimo askeleen eteenpäin!

Itse aion vielä pitää jäsenyyden ainakin Maaseutu- ja erävihreissä ja uuden elämän asetuttua jotensakin uomiinsa myös lähteä mukaan paikalliseen kunnallispolitiikkaan. Rakennusprosessin aikana taitavat ainakin kaavoistusasiat tulla tutuksi kunnassa.

Projektimme edistymistä voi seurata omassa blogissaan www.iso-orvokkiniitty.fi. Tänne koetan silloin tällöin postailla, kun tulee mieleen asiaa.