Eläimille hyvä kohtelu

 

kuvaa klikkaamalla pääset Animalian kuntavaalisivuille

Täytin juuri SEY:n ja Animalian vaalikoneen. Neljä kysymystä koskien kouluruokailun kasvissyönnin lisäämistä, luomu- ja lähiruoan lisäämistä julkisissa hankinnoissa, löytöeläinten lakisääteisestä huolehtimisesta ja valvontaeläinlääkäreiden virkojen perustamista.

Kasvissyöntiä julkisissa ruokapalveluissa edistettäisiin henkilökunnan paremmalla perehtyneisyydellä kasvisruokien valmistamiseen. Myös tarjontaa suurkeittiöille erilaisista kasvisruoista pitää saada monipuolisemmaksi. Kasvisruoasta saa ammattitaidolla todella houkuttelevan, maukaan ja suositun vaihotehdon sen lisäksi että se on eläinten hyvinvoinnin, kestävän kehityksen ja ihmisten terveyden kannalta parempi vaihtoehto.

Luomutuotannossakin on eläinten hyvinvoinnin kannalta parantamisen varaa, vaikka se asettaakin paremmat vaatimukset eläinten lajinmukaiselle ravinnolle ja olosuhteille, joissa eläimillä on mahdollisuus elää itsellen luontaista elämää. Lähituotanto ei ole minkäänlainen tae eettisestä eläintuotannosta. Lähi- ja luomutuotanto tarjoavat kuitenkin parhaita mahdollisuuksia viedä eteenpäin tuotantoeläinten parempaa kohtelua. Luomutuotantoa valvotaan tarkasti ja lähituottajiin on helpompi vaikuttaa.

Kunnan vastuulla on huolehtia eläinsuojelulakien noudattamisesta. Lain noudattamisen huonoon valvontaan pyrittiin vaikuttamaan Maa- ja metsätalousministeriössä varaamalla kunnille mahdollisuus perustaa valvontaeläinlääkäreiden virkoja. Tämän lisäksi kyllä myös muilla vianomaisilla, kuten poliisilla ja myös tuomioistuinten edustajilla tulisi olla ajantasainen tietämys eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista. Näin taattaisiin se, että lain henki toteutuu myös käytännössä.

Työelämän pelisäännöt

Mielenkiintoista keskustelua mediassa työelämästä näin kuntavaalien alla. Kunnallisella tasollahan ei päätetä suurestikaan yleisistä pelisäännöistä työelämässä kuten vanhempainvapaiden jakamisesta, sairauslomista, työntekijän etuuksista ylipäätään tai yritystuista tai yritysten toimintaa koskevista veroista. Äänestäjien huomiota taidetaan kuitenkin kalastella valtakunnan politiikan tasolla räväköillä avauksilla sairaslomaetuuksien kaventamisesta ja irtisanomismahdollisuuksien helpottamisesta.

Näin mikronaisyrittäjän näkökulmasta olisi merkittävämpiäkin asioita ajettavana. Miksi nostetaan esille asioita, joilla olisi selkeästi työntekijän asemaa heikentäviä vaikutuksia, kun rakentavampiakin ratkaisuja on tarjolla.  Esimerkiksi työnantajan lapsista aiheutuneita kustannuksia tasapuolisesti molemmille vanhemmille jakamalla autettaisiin erityisesti niitä, joiden on vaikea työllistyä ja työllistää nykytilanteessa. Vanhempainvapaat ja niistä aiheutuneet kustannukset rasittavat erityisesti matalapalkkaisia naisvaltaisia aloja.

Yrittäjänä 17 vuotta toimineena tiedän, miten vaikeaa pieneen yritykseen on palkata työntekijää. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että työntekijän sairastuessa ja jäädessä kotiin joudut itse hoitamaan sairaana tai vaikka sairaan lapsen kanssa omat ja työntekijän työt kuitenkin maksaen palkan työntekijälle. Mutta olen silti hämmästynyt, että tässä hyvinvointivaltiossa tarjotaan ratkaisuksi tilanteeseen myöskin sen työntekijän aseman heikentämistä. Kyllä ennemmin pitää lähteä ratkaisemaan yrittäjän aseman parantamista ja malleja, joilla yrittäjän on helpompi palkata tarvittaessa ihmisiä töihin.

Työelämäkulttuurissa, joka perustuu epävarmuuteen ja omien etujen ajamiseen ei voi syntyä kovinkaan luovia ja rakentavia ratkaisuja. Kyllä uusi yritystoiminta tarvitsee tukeva pohjaa, miltä ponnistaa ja nykypäivän työelämä reiluja ehtoja, joiden kanssa ihmisten on hyvä tehdä töitä ja jotka ottavat huomioon monenlaiset tilanteet ja tarpeet.